Kone alkoi asennella service packeja, joten valmista ei taida tulla enää tänä vuonna. Tästä syystä päätän kertoa psykedeelisestä unestani taas tällä älyttömällä puhelimella, istuen tietokoneen edessä. Modern times!
Talo, jossa olimme tyttöystäväni kanssa oli ikään kuin Jalkala (entinen mummola, nykyinen tätilä ja serkkula). Alakerta oli aivan kuten siinä talossa onkin, mutta yläkerta oli jotenkin vääristynyt ja mutkalla. Jokin vanha pariskunta piti siinä majataloa, ja saatiin olla halvalla kaksi yötä. Majataloa pitävällä mummolla oli nariseva ääni, mies oli yksi enoistani suoraan ysäriltä, mutten tietenkään tunnistanut häntä siksi. Ensimmäisenä yönä huomasimme sängyn olevan taivasalla, jonkun epämääräisen joen rannalla. Jostain puskista juoksi vertahyytävästi kiljuvia alkuasukkaita, joita tapoin miekalla. Se olisi kai voinut näyttää vähän joltain Skyrimiltä, ellei olisi ollut niin pimeää, ettei nähnyt yhtään mitään. Tiesin kyllä, että se kuumottavasti nariseva mummo oli tällaisten noituuksien takana, mutta en tahtonut säikyttää tyttöystävääni.
Seuraavan aamuna heräsimme sängystä melko normaalisti. Majataloon oli tullut muutama muukin ja keskustelimme heidän kanssaan. Kaikki tuntuivat nähneen jonkin sortin painajaisia edellisyönä. Seuraavan yön tullessa seurasin narisevan mummon miestä johonkin epämääräiseen todellisuuteen, joka näytti lähinnä Silent hill ykkösen käytäviltä, joita näin vain taskulampun valossa. Mies oli susi, joka juoksenteli käytävillä minua kohti. Jotenkin ilmeisesti voitin ötökän siinä unessani. Seuraavana aamuna oli lähtö. Olimme kuulema olleet hieman yli check out-ajan, mutta he eivät veloittaisi maksua. Maksu tapahtuisi kuulema vasta seuraavana aamuna, ja tiesin jo ennalta, että kun menisimme paikalle, niin ei siellä mitään mummoa tai majataloa olisi, wuppiduu miten pelottavaa! Taas en silti sanonut yttöystävälleni mitään, ettei hän suotta säikähtäisi haamumummelia.
Mitä tämä uni sitten meinaa? Paha sanoa. Siinä oli paljon ikäänkuin pelien tavalla avautuvia juttuja, enkä ole pelannut oikein mitään pariin vuoteen. Jossain vaiheessa sutta pakoon juokseminen oli itseasiassa aivan suoraan Resident evil ykkösen alkuvideosta. Tokalta luokalta asti mielessä olevat asiat näköjään muistuvat tajuntaan yhä. Jalkala nyt on melko loogisesti minun mieltäni, persoonaani ja minääni kuvava asia, talo on niin klassinen ihmisen arkkityyppi, kuin vain voi olla. Ehkä tuo yläkerran vääristymä oli jonkinlainen humoristinen reflektio, kun eilen katsottiin The Other Guys, jossa Will Ferrelin parittajamenneisyys kasasi paljon pimeyttä sisään. Pedon kanssa taistelua en tässä unessa silti pidä niin merkittävänä, kuin mitä se voisi olla, sillä se tuntui enemmän sivujuonteelta tai joltain väliosiolta.. Yksi merkittävämpi elementti oli selkeästi halu suojella tyttöystävääni pelolta. Sen pohja ainakin on aivan suoraan siinä, että muutamia iltoja sitten katsoimme aika kuumottavaksi tehdyn dokumentin, jonka jälkeen sitä sai itsekin esittää vähän rauhallisempaa, kuin mitä olikaan, ettei kumpikin näkisi painajaisia sängyn vierellä möllöttävistä tyypeistä. Muuten unessa oli vähän epämääräinen tunnelma, se ehkä yritti olla painajainen, mutta kun on täysin tietoinen toimija unissaan, osaa suhtautua niihinkin vähän eri tavalla ja tarkkailla omaa mieltään niiden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti