sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Swansantai

Tämän päivää olen taas joko maannut, kävellyt tai vain istunut tässä lattialla, mutta Swansin uusin on soinut koko ajan. Se on kyllä soinut ihan koko ajan muutenkin. Tuntuu, että vihdoin ja viimein on tehty sellainen levy, jossa on sitä kaaosta ja rakennetta oikeassa suhteessa. Se on kaksi tuntia täydellisyyttä. Aivan järjettömän hienoa musiikkia, etenkin tähän sunnuntaioloon ja oman olemassaolon kanssa painimisen soundtrackiksi. Jotenkin käsittämättömällä tavalla olen onnistunut hukkaamaan raiturin jonnekin, joten musiikin tekeminen ei ole tänään onnistunut. Eikä eilenkään, olisin tarvinnut sitä jo eilen. Ja siksikin on hieman ahdistunut olo. Musiikki kasaantuu sisällä, jos sitä ei päästä ulos. Se vaan täyttää ruumista hiljalleen varpaista ylöspäin, kunnes jossain vaiheessa taidan räjähtää musiikiksi ja hävitä eetteriin yhtenä alavireisenä C-mollina. Kai niinkin voi käydä. Vissiin.

Meinaan aloittaa lähestulkoon jokaisen lauseen sanalla Swans. Se on vain osoitus siitä, että jokaisen, joka kykenee, tai luulee kykenevänsä samastumaan minuun ihmisenä millään tasolla, kuuluu marssia levykauppaan ja napata sieltä itselleen tuollainen Swansin To Be Kind-lätyskä. Samalla teette Michael Girasta miljonäärin, ja pidätte huolen, että se saa jatkossakin tehdä ihmiskunnalle näin hienoja levyjä. Siinä on sellainen jätkä, joka olisi kyllä miljoonansa ansainnut. Tuollaisen levyn jälkeen ansaitsisi jonkun ihmisyyden Nobelin. Tältä meikän sielu kuulostaa.

Ei kai tässä auta kirjoittaminenkaan, ellei sitten innostuisi taas ihan novelleja kirjoittamaan. Mutta ajattelin mennä aikaisin  nukkumaan, joten taitaa loppuilta mennä vaikka Paavo Pesusienen ja housujen paikkailun parissa. Itseasiassa teemaan sopivasti sain Terolta Paavo Pesusieni-pätsinkin, että kiitosta ja hailsia vaan, ompelempa sen housuihini vaikka nyt sitten. Kauhea tarve olisi myös kuntoilla ja reuhata fyysisesti jotain, purkaa energiaa, mutta kun on kipeänä, niin siihenkin voi vaikka kuolla. Ensi viikolla on ohjelmassa lenkki heti, kun vaan pystyy nousemaan sängystä hengästymättä ja yskimättä. Nyt sitten näihin kuviin ja tunnelmiin, tässä on maailmankaikkeuden räjähtämisen soundtrack, jos se päättäisi tehdä sen tyylillä:


4 kommenttia:

  1. Swans on muuten tulossa marraskuussa Suomeen soittamaan keikan. Kerkesin jo hetken aikaa innostua asiasta kunnes tajusin että keikka on erittäin lähellä päivämäärää millonka pitäisi ruveta sovittelemaan vanhemman roolia itselleen. Ilmeisesti siihen ei kuulu keikalle säntääminen muutaman päivän sisällä esikoisen syntymästä (kai?). Huomenna tulee liput vissiin myyntiin.

    JPR

    VastaaPoista
  2. Onnea esikoisen johdosta :) Itsekin kerkesin innostua, ja sitten tajusin etten toivottavasti ole Suomessa enää tuohon aikaan, ja saan pällistellä Swansini jossain muualla. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia :) Meinasitko lyhytaikasta maisemanvaihdosta vai jotain pitempi aikaista ratkaisua? Maisemanvaihdos tekee yleisesti ottaen aina hyvää, onnea sen kanssa.

    JPR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai ainakin vähintään kaksi kuukautta, mutta saa nyt nähdä. Riippuu kai vähän siitä, miten nopeasti tajuan, että muu maailma on lopultakin ihan samanlaista, kuin kaikki muukin maailma, kun siellä joutuu olemaan paikallaan. Paikallaan oleminen on se, mikä on itselle vaikeinta.

      Poista