keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Suuhygienistilla.

Istuin suuhygienistin odotustilassa noin kaksikymmentä minuuttia, mikä oli loistava aika käytettäväksi meditoimiseen, tai siis nyky-yhteiskunnan sivustakatsojan silmin jumittamiseen. Joku on joskus netissä kuulema ehkä spekuloinut, että todellisuus olisi hapen aiheuttama trippi tai muuntunut tajunnantila, aidon tuntuinen kokemus, joka johtuu happimyrkytyksestä. Teoriaa tukee ainakin se, että kun happi ei enää kulje aivoihin, todellisuuskin loppuu aika kätevästi. Meditoidessa hengitys hidastuu, jolloin hapen määrä aivoissakin käsittääkseni vähenee verenkierron rauhoittuessa. Uskoisin tästä johtuvan sen olemisen ja tajunnan tilan, jossa kaikki väistämättä sulautuu yhdeksi. Itselläni kaikki edessä näkyvä alkaa ikään kuin "kohista", aivan kuin todellisuus alkaisi hieman rakoilla, kun sitä ei enää jaksa pitää yllä siirryttäessä sisäisen todellisuuden tutkimiseen. Kaikki on sitä samaa vihreäpunaista (tai väritöntä, mutta itse olen jotenkin nähnyt tämän värittömyden nimenomaan näiden kahden vastavärin yhtäaikaisena olemisena) tyhjää kohinaa, kuin migreenissäkin. Siinä todellisuus alkaa väistämättä muuttua yhdeksi olemiseksi, kaikki aistit vain tuovat tavaraa sisään ja sinä siinä keskellä vain olet osa sitä, täydellisesti havaiten ja ymmärtäen kaiken olennaisen.

Siinä tuli mieleeni sellainen epämääräinen ajatus, että ihmiselämä itsessään on melkolailla kuin ajatus. On hyvin vaikea sanoa, mistä se on oikein alkanut, sinulla vain on ymmärrys siitä, että se on alkanut, ja se on tälläkin hetkellä käynnissä, ja sitten se lakkaa. Joskus se loppuu äkisti, välillä kirjaimellisestikin veitsellä leikaten, joskus taas haipuu hitaasti toisten ajatusten tieltä. Se on luonteeltaan kuitenkin melko samankaltainen, epämääräinen ja vaikea ymmärtää, prosessi, jonka joku kokee. Jos ajatukset ovat prosesseja meidän päässämme, me olemme ajatuksia jonkun toisen päässä (tätä Mark Twainkin taisi Salaperäisessä Vieraassaan tarkoittaa). Joku toinen ei välttämättä, eikä luultavastikaan ole minkäänlainen jumala. Minusta kuulostaisi ainakin kvanttifysiikan ymmärrykseni valossa loogiselta (tai siis niin loogiselta, kuin kvanttifysiikka nyt ylipäätään voi kuulostaa), että me olemme universumin omatunto, jonkinlainen pienen pieni osanen siitä, joka kykenee tutkimaan ja tarkkailemaan ja jopa vaikuttamaan sen omaan toimintaan. Toki todellisuudessa me nyt olemme melkolailla jokin kärpäsen paska tyhjyydessä, mutta John Wheelerkin oli kuitenkin melko varma siitä, että tietoisuus on jollakin tavalla olennaista maailmankaikkeuden olemassaolon kannalta. Siinäkin on tosin tärkeä ymmärtää, että tietoisuus ei tarkoita vaan ihmisen tietoisuutta, vaan kaikkea universumissa mahdollisesti olevaa tietoisuutta. Mutta nyt puhutaan asioista, joita minäkään en vielä välttämättä sisäistä riittävän hyvin selittääkseni niitä muille. Tuollaisia sitä vaan tulee mieleen, kun jumittaa seinää sairaalassa.

Suuhygienistin luona käynti oli ihan positiivinen kokemus. En kuitenkaan ole käynyt hammaslääkärissä kymmeneen vuoteen. Nyt sain sentään rapsuteltua edes vähän hammaskiveä pois ja nieleskeltyä varmaan kaksi desiä verta, ja tästä on hyvä jatkaa elämässään eteenpäin.  Sain toki jatkoajan ja vielä sieltä kai ajan hammasröntgeniinkin. Sain postissa myös lähetteen magneettikuvaukseen, minulle tuli vähän  yllätyksenä, että siellä pöntössä pitää köllötellä puolesta tunnista tuntiin. No, mutta sittenhän sitä sentään selviää kaikenlaista, migreenistä ja toivottavasti muustakin pään toiminnasta. Tahdon kyllä kaikki ne kuvat itselleni, jos sellaiset kerta päästäni otetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti