Samojen asioiden pyörittelyä.

Stressitaso tuntuu olevan niin korkealla, ettei siihen tunnu auttavan oikein mikään. Ahdistus ei ole varjo, joka seuraisi perässä, tuntuu että se pumppaa itseään läpi suonien ja kiertää sisällä. Välillä se on rauhallisempaa, välillä innostuu taas suurenpiin hyökyaaltoihin, jotka tekevät olon hieman vaikeaksi. Tätä inhimmillisyys ja ihmisyys kai pohjimmiltaan on, tai tätä sen kuuluisi olla: haavoittuvuutta. Minulla ei ole ongelmaa olla avoin sen suhteen, että en pärjää yksin. Tuntuu vain, että ympärillä ei ole kauheasti sellaisia ihmisiä, joita jaksaisi ongelmillaan vaivata, pitkälti siksi, että joko he eivät ymmärrä, tai ovat liian lähellä, tai molempia. Onneksi viikon päähän on sovittu aika ihmiselle, jonka kanssa saa jutella, ja jolla toivottavasti on siihen myös koulutus. Ihan vain siksi, että tämä päänsisäinen hiljaisuus (uskokaa pois, on silti äärettömän paljon asioita, joista jätän kirjoittamatta, vaikka avoimuuteen pyrinkin. Se voi koskea vain minua itseäni, eikä saa käsitellä mitään sellaista, mikä voisi koskea jotakuta muuta.) alkaa käydä voimille. Tai siis hiljaisuuden ylläpito.

Swansin levy tuli kyllä kaikin puolin oikeaan saumaan. Se laittaa miettimään paljon kaikenlaisia ihmisyyden puolia, rutiineja, tekemisiä.. Mielikuviini tuosta levystä saattaa ehkä vaikuttaa hieman sekin, että viimeaikoina on tullut kuunneltua Filthiä taas melko paljon. Nyt tuo levy tuntuu Filthin toiselta ääripäältä. Siinä missä Filth on täynnä mekaanista, nihilististä, zeniläisen minimalistista groovea, To Be Kind on vienyt sen oman polun valaistumiseen, Kaikkeen ja Ei Mihinkään, keskelle ympyrää. Samat groovet ovat tulleet lihaksi ja vereksi, eläviksi ja hengittäviksi, alkaneet tanssittaa atomeita, jotka pyörivät tyhjyydessä. Se on aivan järjettömän hieno levy. Täysillä lyöty isku noin puolivälissä Bring The Sun/Toussaint L´Ouverturea laittaa aina virneen kasvoille. Sitä voi verrata mielestäni vain Breaking Badin viimeisen jakson siihen hetkeen, jossa Walt ampuu sitä uusnatsia päähän. Ja sitä kostoa seuraa samankaltainen lunastukseksi yltyvä meteli.

Koska en osaa taas kertoa kaikkia tuntemuksiani kuitenkaan kauhean älykkäästi, piirsin kuvan. Siinä on kikkeli, ja siinä on kakkaa, mikäli joku ihminen kokee kyseiset asiat häiritseviksi, katseen voi kääntää pois, tai selaimen sulkea.