torstai 22. toukokuuta 2014

Musashi

Ajattelin tehdä jonkinlaisen listan joistakin itseeni vaikuttaneista "suurista ajattelijoista" (voi toki helposti olla, että olen tehnyt parikin sellaista jossakin näiden tuhannenviidensadan postauksen välissä, mutta se on hyvä vähän päivitellä näkemyksiään omista vaikuttimistaankin aina välillä.), mutta se vaatii kuitenkin vähän suurempaa ajatustyötä, kuin mihin olen tänä iltana ehkä valmistautunut. Jotenkin olen vain kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sen listan kärkipäähän sijoittuisi japanilainen Väinämöinen - Miyamoto Musashi. Vaikkakin Musashi oli ihan todellinen ihminen, niin hänestä kirjoitettu kirja, joka vaikutti minuun teini-ikäisenä suuresti, maalaa hänestä vähintäänkin Väinämöisen kokoisen kuvan. Sain tuon kirjan yläasteen matikan opettajalta, joka oli opettanut meitä Kilpisiä jo paritkin päät (meikän isän, sedät ja tädit) ja nosti silmänsä nimilistastaan ensimmäisenä päivänä virnistellen: "Kilpinen... teitä ei tässä listassa olekaan pariin vuoteen ollut!" Koko luokka vähän naureskeli ja omia korvia vähän punotti. Vaikka en tajunnut matikasta yhtään mitään, niin tuo opettaja kuitenkin oli melko mukava. Samalla hän jostain minulle käsittämättömästä syystä teki minulle myös yhden pienen, mutta sitäkin merkittävämmän eleen. Yhtenä päivänä hän muistaakseni (muistot ovat kuitenkin aina vain narratiivisen mielen jälkeenpäin kutomia valheitten verkkoja, etenkin kun niistä on kymmenen vuotta aikaa.) pyysi minua jäämään tunnin jälkeen, ja sanoi, että hänellä saattaisi olla minulle kiinnostavaa luettavaa, kun pidin kaikenmaailman samuraihommista ja buddhismista. Seuraavana päivänä hän toi minulle tuon Eiji Yoshikawan kirjoittaman järkäleen, joka tänään saamani tiedon mukaan oli alunperin julkaistu jatkokertomuksena lehdessä. Yllätyksekseni sen etulehdellä luki, ja lukee edelleen "Jerelle -05".  Luulin, että saisin sen lainaksi.

Se mikä minuun arvatenkin kolahti tuossa kirjassa eniten oli Zen. Oma tie. Ja se, miten väkivaltaisesta, impulsiivisestä nuoresta, "menetetystä tapauksesta" voi aivan hyvin tulla jotain suurta, kun on olemassa yksikin ihminen, joka uskoo häneen riittävästi pakottaakseen hänet istumaan tornissa kirjakasan kanssa. Se, näin retrospektiivisesti tutkailtuna, oli luultavasti myös nuorisotyötä ajatellen minun työetiikkani ja tieni ensimmäinen kivi. Jokaiselle on olemassa oma tie, ja jokainen voi itse valita suuntansa. Mutta myös se, miten tuhoisia muiden ihmisten leimat ja tuomiot voivat olla, miten syrjään ne voivat ihmisen omalta tieltään heittää. Se on konkretisoitunut omassa elämässäni, olen löytänyt ainakin jonkinlaisen epämääräisen vainun siitä omasta tiestäni, jota minun tulee kulkea, ja kiitollisuus siitä on auttanut minua ymmärtämään, että minun tehtäväni ei ole pakottaa ketään kulkemaan sitä, vaan löytämään omansa. Vaikka se tarkoittaisikin sitä, että minun tulee auttaa ihmistä kasvamaan ja kehittymään joksikin täysin oman maailmankuvani vastaiseksi. Tahdon vain, ettei kukaan perusta maailmankuvaansa hätäisesti ja huolimattomasti kasaan kootuille olettamuksille, vaan että ihminen on täysin tietoinen oman maailmankuvansa muodostavista palikoista, ja myös siitä, mistä ne ovat hänen tajuntaansa tulleet.

Kiinnostaisi kyllä suuresti käydä nyt yläasteella vähän keskustelemassa siitä, miksi se opettaja aikanaan tuon kirjan antoi. Luultavasti ihan vain, koska "tykkäsin samuraihommista". Kuitenkin uskon, tai haluan uskoa, että sen takana oli joku näkemys siitä, että se saattaisi kolista omaan elämänfilosofiaani noin muutenkin. Olen saanut itseasiassa elämäni aikana suhteellisen paljon kirjoja vähän vastaavanlaisilla omistuksilla, vähän vastaavista syistä. Suhtaudun niihin aina kunnioituksella ja hartaudella, ja luen sellaiset kirjat aina todella paljon tarkemmin, kuin kirjat muuten, yrittäen miettiä, mikä oli se syy, joka sai kyseisen ihmisen antamaan juuri tämän kirjan minulle. Ja monesti se on löytynytkin, kun vähän penkoo. Tämä kirja ja edelleenkin Musashin itsensä kirjoittama Go Rin No Sho on kyllä tarjonnut minulle kaikkea, filosofiasta ammattietiikkaan ja ihan yleiseen pohdiskelumateriaaliin, mutta harvaa kirjaa muistan kertalukeman jälkeen yhä niin hyvin, niin vahvana ja elävänä, kuin nuo 1010 sivua.

Tässä on taas tullut suhailtua vähän kaiken näköistä. Tässä on keikkavideo, jonka teetätin osaavalla kaverilla, etenkin miksaus on aivan helvetin murskaava. Lisäksi tässä on pari piirrustusta, innostuin tässä illasta vielä värittelemään, kun Neurosis kuulosti pitkästä aikaa niin hyvältä.

Atomilammasleijona



Kokemus kosketuksesta







Installaatio

4 kommenttia:

  1. Tavallaa kuumottavan siistiä, että ihmisissä on jokseenkin samantyyppistä suuntaa, vaikka eri tapahtumaketjut ja elämät. Nimittäin tuo go rin no sho eli book of five rings löytyy hagakuren lisäksi hyllystä.

    Se mikä suomen "kansallissankareissa" hienoa onkin että ne ei oo mitään 13 vuotiaita taistelijoita jotka pieksee vastustajat kepillä, tai paljain käsin, vaan taistelee kanteleen musiikin ja runojen voimin. Siinä on jotakin hienoa ja maagista, jonka meinaa vanhetessa sääntöjen keskellä unohtaa, mutta jonka pyrin nostamaan pintaan aina ajoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Se mikä itsestä Musashissakin oli hienointa, oli nimenomaan se, kun miekan heiluttelu jäi vähemmälle ja ajattelu, kirjoitus ja maanviljely ottivat isomman vallan. Lopulta äijjää kiinnosti niin vähän, että voitti sen arkkivihollisensakin pelkäl veistetyllä airolla. Ajatuksena siis se, että mestarille on aivan sama, mitä välineitä hänelle annetaan, kun visio kantaa, laitteey ovat vain tiellä.

      Poista
    2. Tällä puhelimella kirjoittaminen on vielä vähän hidasta..... Ja vaikeaa.

      Poista
  2. Niin joo, tuon pointin kadotinkin nähtävästi kokonaan! Vaikken mitään miekkailua koskaan ole harrastanut, tai tule harrastamaan, niin kyseiseltä jampalta tuli kyllä kirjassa monia muitakin tosi hyviä vinkkejä joita voi hyödyntää esim musiikissa. Tyhjyyden tila ja sellainen flow tila missä miekka on vain kehon osan jatkuva uloke ja todellisuudessa olet itse se ase.

    Kännykällä kirjoittaminen on kyllä hankalaa, varsinkin jos siinä on vain puhdasta kielioppia tunnistava suomenkielinen automaattikirjoitusjärjestelmä käytössä.

    VastaaPoista