torstai 29. toukokuuta 2014

Loosen keikka tänään.

Tänään siis soitellaan Cut To Fitin kanssa grindcorea Helsingissä, Loosessa, aina yhtä loistavan Ratfacen ja norjalaisen Barren Wombin kanssa. Odotukset ovat ristiriitaiset, koska kaksi edellistä Helsingin keikkaa ovat menneet vähän miten sattuu, mutta toisaalta viime keikka Oulussa oli jo aivan helvetin hyvä, koska vaihdettiin aloitusbiisiä. Monesti kaikki on kiinni aloitusbiisistä. Jos siinä jo lähtee, niin koko keikka lähtee. Opeteltiin viimeksi tässä meillä aamulla sellainen vanha biisi, kuin Kuolinhuuto, jota ei myös oltu soitettu ollenkaan joskus 2009 jälkeen. Siksi on hauskaa huomata, että kaikki biisit on kuitenkin palautettavissa mieleen melko nopeasti. Eihän ne nyt mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole.

Ongelmia tätä tulevaa odysseiaa ajatellen on kaksi. Numero yksi niistä on se, että minulla on vain 15 euroa rahaa tälle retkelle. Ruoat onneksi saa Loosesta, ja meillä on nytkin tässä lihamureke uunissa, eli kaikki tulee siltä osin kääntymään kai parhain päin. Seuraava murheenkryyni tätä ajatellen on paluumatka. Meidän täytyy myydä ainakin kaksi paitaa, että pääsen takaisin himaan vielä tänä yönä. Tai jonkun täytyy antaa minulle rahaa. Mieluiten veljeni, joka on kiertueesta vielä koko ylläpitonsa pystyssä. Mutta en luota tähän. Paitojen myyminen on plan numero uno, ja toivon, ettei veljeni jätä niitä treeniksen lattialle ajatellessaan, ettei niitä Helsingissä kukaan kuitenkaan osta. Vaikka se onkin todennäköistä. Ongelma numero kaksi on se, että takkini jäi paikkaan Ö, enkä kykene hakemaan sitä sieltä, ja ulkona sataa vettä aika hyvin. Minun pitää lisäksi pööpöillä jossakin pihalla kuitenkin taas koko ilta, kun ei aikataulut natsaa välttämättä mitenkään täydellisesti taas julkisten osalta. Oma auto helpottaisi tätä suuresti. Luultavasti tulen siis taas kipeäksi, juuri kun olin alkanut parantua edes vähän kai jotenkin päin. Tässä vaiheessa on myös hyvä huomata, että omistan vain yhden takin.

Mutta en pelkää tällaisia pieniä mahdollisia hidasteita. Olen varma, että keikan endorfiini/adrenaliini/dopamiinimyllytys heilauttaa meikäläisen vastustuskyvyn hetkellisesti pilviin ja pitää huolen siitä, etten tule kipeäksi seuraavan yön aikana. I hope. Eiköhän tämä ihan hyvin mene. Ensi viikolla on kuitenkin kolme keikkaa, että siinä saa jo vähän skarpatakin, että saa hoidettua työnsä ja kaiken niinkuin pitää. Kyllähän tämä elämä nyt taas vaan maistuu, ainakin kohta, kun saa lihamurekkeen ulos uunista. Jos nyt satutte asumaan tai pyörimään jossain Loosen nurkilla, niin tulkaa pällistelemään, niin saa norjalaiset jotain bensarahaa, se oli ihan kovaa melurokkia, mitä muutamia biisejä kuuntelin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti