Eipä ne viimeyön seikkailut siihen loppuneet. Odotin pääseväni kotiin ajoissa, koska lähdin junalla, joka lähti Helsingistä kello 23.06 ja oli Tampereella 00.50. Normaalisti yöbussi lähtee torilta aina 10 yli tasan, joten ajattelin siinä olevan sitten kaksikymmentä minuuttia hyvää aikaa käpsiä jonnekin ja ehkä syödä jotain ja siinä samalla rikkoa rahaa yömaksua varten. Kävelin yhden valotaulun ohi, joka näytti seuraavan bussin tulevan 3.40, mutta en tahtonut uskoa sitä todeksi, joten kävelin torille odottelemaan. Siinähän sitten odottelin, ja pikkuhiljaa minulle valkeni, ettei seuraava bussi tulisi melkein kolmeen tuntiin. No, eipä siinä mitään ihmeempiä. Kaikki paikat olivat kiinni, paitsi baarit, jotka eivät inspiroineet tuossa olotilassa, ja McDonald's. Menin sinne istumaan, ja koska jotain piti ostaa, join euron kahvia siinä pari tuntia. Siihen mahtuu varmaan vähiten myrkkyjä ja murhaa ja rasvaa. Siinä sitten istuskelin, piirtelin, kuuntelin musiikkia ja observoin taas päihtyneitä ihmisiä. Ei minulla toisaalta ollut yhtään mitään tuota vastaan, ei pidä ymmärtää, että valittaisin, tai se olisi ollut ankeaa. Se oli taas vain yllättävää. Bussissa kohti kotia istuessa mietin, että saapahan kuunnella musiikkia ja kävellä kilometrin. Yllättävän lämmin oli joka tapauksessa, en tarvinnut olematonta takkia ylipäätään, eikä nytkään ole olo mitenkään erityisen kipeä. Eli kaikki hyvin. Onneksi tosin otin perjantain töistä vapaaksi, koska olin kotona joskus neljältä.
Tänään tuntuu taas siltä, että musiikki virtaa vapaana ja raikkaana kuin voima Luke Skywalkerin moraalisesti puhtaissa sormissa! Pitäisi vain osata päättää, että mihin suuntaan nyt lähtee tätä kaikkea viemään, ettei vain sinkoile edes takaisin liian innoissaan saamatta oikein mitään aikaan. Eli rajaus on päivän sana. Yhden bluesin ainakin teen, No Redemption Bluesin. Päänvaivaa aiheuttaa vain se, että meikällä on nyt tuossa raiturissa ilmeisesti plugi menossa paskaksi, ja se välillä hukkaa kaiken basson signaalista, mikä on helvetin hauska huomata esim. kesken rumpujen tai basson nauhoituksen. Suhteettoman perseestä. Onneksi on toinenkin raituri, mutta sitten menee vähän kikkailuksi taas kun pitää nauhoittaa kahdella eri värkillä asioita ja ei siitä mitään tule. Tai siis tulisi, mutta teen asioita liian nopealla tahdilla, että jaksaisin odotella sellaista.
Aurinkokin näkyy pilkistelevän huomattavasti innokkaammin, kuin parina viime päivänä, joten kai sitä voisi olla jotain motivaatiota käydä pihallakin jossain vaiheessa. Vaikka näyttääkin siltä, että juuri kun mainitsin asiasta, valo pihalla alkaa himmetä ja pilvet peittävät taivaan. Fuck. Sinne meni kesä päivä. Aivan kuin vesi, joka valuu viemäristä alas, voit vain katsella, kun se menee, eikä mitään ole tehtävissä. Elikkäs uusi kuppi kahvia, ja musiikin pariin vaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti