sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Houses of Zen



Tämä päivä meni melkolailla levyä tehdessä. Nopeasti laskeskelin, että n. 20 minuuttinen tuosta tuli, tuo minuutin biisi oli valmiina ennestään ja pariin muuhun oli pohjille raitoja, mutta suurimmaksi osaksi kaikki tuli tehtyä tänään. Musiikin tekeminen on itselleni ainakin parasta mahdollista meditaatiota, jonka aikana ei tee yhtään mitään muuta, kuin sitä mitä on tekemässä. Mieli on täysin kiinnittynyt siihen asiaan, eikä haahuile missään muualla. Tämä on tavallaan kolmas "Houses of Voodoo"-levy, mutta kun tuo toinenkin oli eri nimellä, niin laitoin sitten tämänkin, kun tuo Zen nyt on pyörinyt tässä taas ainakin viimeisen viikon verran melko tehokkaasti kuvioissa. Näitä tehdessä löysin myös itselleni uuden vireen, DADGAD, joka oli todella sopiva tuollaisiin ambienttiraitoihin. Ongelmia meinasi tulla lähinnä siitä, että jotkut kitarat oli nauhoitettu tuolla makuuhuoneessa, jossa tulee niin paljon kaikkea ylimääräistä kuminaa seinistä, ettei sitä saa miksattua oikein mitenkään pois. Vieläkin vituttaa, etten tajunnut sitä tuon Voodoo in C-Minorin aikaan, menee ihan hyvät improvisoinnit hukkaan paskan miksauksen takia. Eipä sillä, että uskoisin tätäkään juuri kenenkään kuuntelevan. Kyllä tällainen musiikki taitaa olla vielä enemmän prosenttikerhokamaa, kuin grindcore.

Tässä täytyy nostaa esille Heroin & Your Veinsin tykittelyn (pun intented) vaikutus sen verran, että viimeistä biisiä lukuunottamatta kaikki on instrumentaalia. Kuuntelin tänään myös joitain vanhempia biisejäni ja mietin, että miksi niissä on ylipäätään laulua. Enkö muka saa laulaa tarpeeksi noissa bändihommissa, pitääkö sitä vielä tunkea biiseihin, joiden tunnelma vain voimistuisi, kun sanat jätettäisiin pois? No, nyt saan laulaa tarpeeksi bänditouhuissa, mutta eihän tilanne ollut sama vaikkapa viime kesänä. Ehkä nyt teen hetken aikaa pääasiallisesti instrumentaalimusiikkia, pakottamatta sanoja biiseihin, jotka eivät niitä välttämättä kaipaa. Tai sitten innostun kirjoittamaan ensi viikolla niin paljon, että kaikille niille teksteille on saatava biisit alle. Kuka tietää. Mitä väliä. Flow määrää tahdin kuitenkin.

Pääasia kuitenkin on, että saan tehdä musiikkia ja olla olemassa ainakin toistaiseksi. Molemmat ovat melko hienoja asioita näin puoli kolmelta aamuyöllä. Huomenna voisi sitten olla vaikka ulkoilupäivä. Tässä on nyt kuitenkin tämä levy, jos ei playeri toimi.

5 kommenttia:

  1. Jaahas, kaikista sun musiikkiprojekteista olen taas heittämällä eniten pitänyt näistä sun sooloprojekteista... Houses of Voodoon kuuntelin sinä yönä kun sen tänne laitoit varmaan kolme kertaa... Kaippa kuuluun sitten siihen prosenttikerhoon, tai sitten aliarvioit itsesi. Epäilen jälkimmäistä:)

    VastaaPoista
  2. kiitos, vaikka luultavasti kyllä kuulut ehkä prosenttikerhoonkin :)

    Ajattelen monesti, että ihmiset, jotka tänä autotunen ja leikkaa-liimaa-miksailun aikakautena ovat niin orientoituneet kuulemaan jotain vireistä ja tasaista eivät välttämättä osaa suhtautua tällaiseen intuitiiviseen tekemiseen "oikeana musiikkina". Ne ovat monille vain "demoja" jostain, jos niitä ei ole hinkattu miljoonaan kertaan tai laulettu nuotilleen. Mutta minulle ne ovat valmiita sillä hetkellä, kun ne on miksattu ja isketty bandcampiin, niitä ei tarvitse miettiä sen enempää, ne eivät ole hyviä tai huonoja, ne vain ovat. Ne kuvaavat sitä kuukauden (tai tässä tapauksessa parin viikon ja päivän) mittaista pätkää, jona ne on tehty.

    Tietysti voisin panttailla ja säästellä aina kaikkea, ja tehdä pitempiä levyjä, mutta uskon, ettei niitä välttämättä kukaan jaksaisi kuunnella. Minkä lisäksi pitää osata rajata tietynlaiset jutut erikseen. Noitakin tehdessä tuli kaksi jotain epämääräistä rumpubiittihommaa, mutta ne odottelevat sitten omaa läjäänsä jossain tulevaisuudessa.

    /End of sössöting, ja kiitos siitä, että kuuntelet noitakin.

    VastaaPoista
  3. Nailed it! Mä oon miettiny kans ja alkanu aliarvoimaa omia motivaatioitani ja musiikin tekojani, koska oon aika herkkä sen suhteen mitä muut ajattelee musiikista.
    Epätasaiset miksaukset ja ei niin viimeistelty äänite, nii sitä pidetään automaattisesti demona tai "ihan hyvii juttui sais aikaan." Zen on ollu niitä tehdessä tärkeä elementti ja pidän aika vahvasti sitä itse zenin harjoittamisena.

    "Many scholars have ventured general comparisons of Eastern and Western Art. Suzuki (1957:30) suggests that Oriental art depicts spirit, while Western art depicts form. Watts (1957:174) holds that the West sees and depicts nature in terms of man-made symmetries and super imposed forms, squeezing nature to fit his own ideas, while the East accepts the object as is, and presents it for what it is, not what the artist thinks it means." Olisko John Cage näin ilmaissut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huxleyllä oli ainakin jotain tuon suuntaista muistaakseni Heaven and Hellissä, mutta saattoi olla Doorsissakin.

      Itsellä se joku lievä vaikeus suhtautua noiden pitämiseen "Oikeana" on lähinnä ehkä siinä, etten ole tehnyt niitä fyysisinä levyinä. Olisihan se nyt ihan helvetin järjetöntä, eihän mulla riittäisi koskaan rahat saada noita kaikkia edes CD:nä, mutta sitten pitäisi olla tehtynä oikeat kansitaiteet, se olisi olemassa ja TEHTY. Ehkä joskus meikän kuoleman jälkeen joku pöpi levy-yhtiöäijä luulee, että niitä joku muka ostaisikin, tekee kaikista jonkun pikkupainoksen ja vie firmansa konkkaan. Siinä on meikän viimeinen kosto musiikkibisnekselle :D

      Poista
    2. Ja sen takia ei pidä alkaa rajoittaa itseään, että miettii mitä muut miettii, koska ne on kuitenkin liian kiireisiä miettiessään, mitä mietit niistä. Sitä on ihmisyys lopultakin, turhaa kuumottelua sosiaalisista suhteista, jotka rullaavat omalla painollaan välittämättä siitä, kuinka paljon niitä stressaa tai ajattelee..

      Poista