Tämä ilta meni ihan mielenkiintoisesti treeniksellä soittelun merkeissä. Toki kun on kolme kitaraa, jotka kaikki surisee ja pörisee enemmän ja vähemmän, on ehkä vähän vaikea pysyä kärryillä tekemisistä ja siitä, mitä vittua sitä ollaan soittamassa, mutta mielestäni tämä touhu onnistui ihan hyvin. En uskokaan, että kenelläkään olisi aikaa kuunnella noin puoltatoista tuntia tyhjää jauhamista, mutta jos teillä nyt ei ole sen kummempaakaan taustamusiikkia aamuyön jumituksille, niin laittakaa tuosta tuollaista taustariffiä soimaan. Meikän kitara on tuo, missä on paksuimmat kielet ja joka kuulostaa kaikkein eniten bassolta. Ja tietysti jyrää kaiken muun alleen, kun on soitettu bassokamojenkin läpi. Hitto, että meikä nauttii siitä, kun kaikki resonoi niin paljon, että meinaan hajota atomeiksi. Tämä on siis ennen kaikkea tekosyy pöristä, kuin mitään säveltaiteen mestariteoksia, mutta on tuolla seassa muutamia sellaisia juttuja, mitä otan talteen. Meikä soitteli myös kaikki delayt ja preparoidut kitarat, oli vaan hankala soitella niitä, kun ei kuullut niistä mitään. Mutta elämä on.
Eka jumijami
Aavikkofiilistelyä
Melkein puolen tunnin välijumitukset, välistä ihan hyvää psykedeliakaaosta.
Loppunuupahdus
Näistä tulee kyllä vähän sellainen fiilis, että pitäisi päästä taas soittelemaan Vilin kanssa, jossain vaiheessa duunailtiin paljon kaikkia sludgejamittelujuttuja, ne oli parasta. Kai se kohta (kuukauden päästä) tulee jo takaisinkin. Odottavan aika on pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti