perjantai 4. huhtikuuta 2014

Uni 4.4.14

Näin unta, jossa kuljin alasti Helsingin keskustassa. Minua tämä ei juuri vaivannut, eikä Terhiäkään, mutta ihmiset ympärillä heijastelivat kaikki omaa suhtautumistaan itseensä. Jotkut raivostuivat, jotkut kannustivat ja kuka nyt mitenkin päin asian koki. Ympäri Helsinkiä tuli vastaan aina krapulaisia Skulldriverin jätkiä ja kylmä merituuli alkoi jossain vaiheessa vituttaa. Menimme kauppakeskukseen ja pyörin sielläkin alasti. Heräsin tästä unesta ihan hiessä, ja nukahdin seuraavaan. Sitten jossain välissä olin ostanut menopaluun Helsinkiin viiden jälkeen aamulla ja tajusin, että tänään pitää lähteä suoraan töistä Lahteen, joten se lippu jäisi nyt käyttämättä. Katsoin kelloani ja huomasin sen olevan 1.12. Tajusin, ettei se voinut pitää paikkansa, koska kävin viideltä ruokkimassa kissat (siis oikeasti tässä todellisuudessa.) Pyysin Terhiä tarkastamaan oman kellonsa, ja se oli jotain neljän jälkeen. Paskapuhetta, mutta uskon. Jossain vaiheessa nukuttiin rekan lavalla, ilmeisesti käyttämässä sitä menopaluumatkaani, lunta satoi ja tuuli kovaa, aina kun nosti päänsä niin lumipyry piiskasi kasvoja. Sitten nukuin jossakin matalakattoisessa huoneessa, jossa yöperhonen lensi aina lampun edessä olevaan tunnistimeen, ja lamppu alkoi soittaa kuumottavaa urkumusiikkia. Joku nainen oli koittanut saada minut sänkyynsä, mutta sanoin ei. Jostain syystä tiesin tuon huoneen olevan Jalkalan yläkerran perähuone. Lopulta taisi kellokin soida.

Symboliikka tässä kaikessa trippailussa on itselleni ainakin vielä tässä vaiheessa epäselvää, voi olla etten muistakaan kaikkea vielä aivan täydellisesti. Veikkaan tuon alastomuuden kuitenkin jollakin tavoin viittaavan viimeaikojen avautumisiin ja hajoilemisiin, Helsinki voisi viitata siihen, että ajattelen ympäristön olevan kuitenkin jotenkin pinnallinen ja vihamielinen, tai sitten minulla on vain vähän nyrjähtänyt suhde sitä kohtaan. Muiden ihmisten suhtautuminen taas luultavasti on niitä reaktioita joita tiedän ja uskon avautumisen muissa ihmisissä aina aiheuttavan, tietyn verran jotain myötähäpeää, osin ihan pelkkää häpeääkin, kun joutuu kohtaamaan omat arvonsa ja periaatteensa, sekä joissain kannustusta ja rehellistä intoa. Matkat ja aikataulut nyt vaan viittasivat tämän päivän tuleviin stresseihin.

Perhonen mietityttää minua vielä hieman. Se oli kehrääjä, ja lensi tunnistimen kohdalle aina, kun musiikki loppui. Kai perhoset yleensä ovat jonkinlaisen muodonmuutoksen symboleita, mutta minulle tuli tuon seuraamisesta sellainen olo, ettei tämä koskenut minua itseäni. Mutta ikään kuin joku tuntemani, joka elää jonkinlaista muutosvaihetta, aina uudestaan menisi tökkimään jotain sellaista, joka aloittaa synkän sinfonian alusta... No, tulipa siihenkin enemmän järkeä. Nyt pitää ravistella itsensä hereille ja tehdäkin jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti