sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tampere-Lahti-Jyväskylä-Pori-Tampere

Taas olen 725 kilometriä viisaampi. Perjantaina lähdin melko suorilta töiden jälkeen junailemaan Lahteen, oli taas paljon armeijaihmisiä liikenteessä ja muistin melko nopeasti, miksi en käytä junia enää juurikaan. Siis sen lisäksi, että VR on ihan perseestä valtionyhtiönä sekä toimintamalliensa, että etiikkansa puolesta. Auto järjestyi perjantaiaamuna, kiitos vaan Terolle ja Teron äidille lainasta! R-kioskilta sain mielenkiintoisen kartan, jota seuraamalla löysin auton. Siinä oli aitoa Amazing Race-fiilistä. Ajoin sen keskustaan, nappasin Eetun ja kitaran kyytiin, Vili oli mennyt Inferian kyydillä jo aiemmin. Pakattiin romut ja lähdettiin, tykiteltiin Pig Destroyerin Terrifyeriä ja paria muuta levyä, taidettiin pysähtyä vaan kerran koko matkalla ja oltiin joskus yhdeksän aikaan Jyväskylässä. Löydettiin Rentukkaan ihan melkein intuitiolla ja parkkeerasin auton oven eteen. Krakova on vielä niin tuoreessa muistissa ja vainoharhat niin kovat, ettei todellakaan tahdo riskeerata toisten autoja.

Rentukka on hyvä paikka. Siellä saa ruokaa, jätkät sai korin kaljaa ja kaikki olivat tyytyväisiä. Itselleni tuli vielä superbonusyllärinä se, että talon hampurilaisia myytiin artisteille hintaan 4,50! Aika hyvä paikka, jos minulta kysytään. Soitto kulki vähän niin ja näin, miksaaja osasi asiansa, mutta Rentukan lava on niin syvä, että siellä ääni häviää melko paljon joka suuntaan ja on vähän vaikea saada fiilistä. Lisäksi koko Rentukka on niin syvä, ettei sitä grindillä saa edes puolilleen, nytkin tehtiin muutamalla kymmenellä ihmisellä ihan heittämällä yleisöennätys, siitä kiitos luultavasti paikalliselle Status Abnormikselle. Eli kiitos. Eka ilta kattoi jo suunnilleen reissun bensakulut tulojen puolesta, joten seuraavaan päivään saattoi lähteä suhteellisen levollisin mielin. Oli hienoa nähdä myös helvetisti kavereita, Joe's Mouth kaipasi isällisiä partaaharovia neuvoja, kun hänellä on ensi viikolla haastattelu ja koevuoro Suomen parhaaseen gourmet-ravintolaan. Mitä helvetin vinkkejä siinä tilanteessa voi antaa?! Aina voi luovuttaa..? Mentiin Inferian kanssa Jessen kaksioon yöksi, siinä oli haisevaa ja ölisevää ihmistä sikin sokin ympäri lattiaa.

Aamulla lähdettiin siinä puoli kahdentoista aikaan sitten jatkamaan matkaa. Inferiat ajattelivat käydä syömässä Jyväskylässä, me Eetun kanssa päätimme ajaa ja syödä jossain tien päällä. Paitsi ettei Jyväskylän ja Porin välillä näytä olevan yhtään sellaista paikkaa, jossa voisi syödä. Porin sijoitus Suomen kartalla muuten räjäytti tajuntani, muistin sen oikeasti olevan huomattavan paljon pohjoisemmassa, jossain Vaasan vieressä. Mutta oppia ikä kaikki, sehän on jossain tuolla Tampereen takana. Pysähdyimme sitten vaan kerran kahville yhdelle huoltoasemalle ja oltiinkin Porissa jo kolmelta. Se oli loistava hetki tajuta, ettei muuten tunne Porista yhtään ketään, ei tiedä siitä yhtään mitään, eikä ole ollut siellä oikeastaan koskaan aiemmin. Baarikaappiin olisi päässyt sisään vasta kuudelta, eli sitten vain kolme tuntia sahailtiin samaa katua edestakaisin, käytiin Hesburgerissa syömässä ja vielä uudestaan kahvillakin. Inferiat löysivät perille ja mentiin johonkin baariin istumaan. Siellä lueskelin jotain iltapaskalehteä, jossa Katri Helena avasi uuden levynsä "henkilökohtaisia sanoituksia", jotka hänelle oli toki kirjoittanut jotkut ihan muut ihmiset. Mielestäni on mielenkiintoista pitää itseään taiteilijana, jos ei koko uransa aikana ole säveltänyt tai sanoittanut omia biisejään. Tästä pappakin noita iskelmälaulajia kiroili, että onhan se helppoa, kun toiset tyypit tekee mittatilaustyönä ne samat ärsyttävät renkutukset, jotka menee aina samoista sävellajeista ja nuoteista, kun ei se osaa laulaa mitään muuta.

Lopulta päästiin Baarikaappiin asti ja saatiin taas yllättäen hieman odotella. Odottelu on sellainen helvetin tärkeä osa bändielämää, jota et varmasti löydä yhdenkään rokkarin elämäkertapaljastelukirjasta. Jos ihmisen elämästä 1/3 osa on nukkumista, niin bändissä soittavan elämästä vastaava aika on odottelua. Nukkumista siitä kerkeää olla ehkä 1/8 osa. Korkeintaan. Saatiin äänet tarkastettua ja sitten oli kolme tuntia soittoon. Sen kulutettuamme totesimme, ettei tänne kai juuri ketään tule, ja sama kai soittaa soitot pois alta. Äänimies tosin oli sanonut, että sinne tulee porukka normaalistikin vasta 12 aikaan. Muttei uskottu, että sinne tulisi juuri ketään, kun julisteetkaan ei olleet saapuneet perille. Joten yhdeltätoista alettiin soittaa, puolelta oltiin valmiita, ja sitten siihen tulikin puolen tunnin tauko, ennenkuin Psykoanalysi aloitti. Ja tulihan sinne sitä väkeä. Oli aika hölmö olo, kun ei taas kuunnellut paikallisia. Kai sekin menee Karman piikkiin. Et kuuntele, soitat tyhjälle salille. Myytiin levyt loppuun, eli Cut To Fit on (taas) virallisesti sell out paskaa. Pitää tehdä uusi levy, että on mitä myydä. Loppuillan päivystin enemmän tai vähemmän levymyynnissä ja sitten pakattiin kaikki romppeet ja ajeltiin Eetun kanssa Hervantaan. Pizzerian kautta himaan ja suihkun kautta nukkumaan. Great Success!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti