Kassajonossa.

”Nopeat syövät hitaat!” Mies perässäni sanoi naureskellen.

Myyjä oli juuri kehunut häntä liian nopeaksi, kun hän ei ollut laittanut minun ja omien ostostensa väliin kapulaa.  

Sain vaivoin hillittyä itseni, mutta helppoa se ei ollut. Jonot tekivät sen minulle aina. Muut ihmiset, laumat, kliseet, odottaminen, kaikki se poltti sytytyslankaani lyhyeksi nopeammin, kuin hallinnasta karannut pellon kulotus. Normaalisti kykenen peittämään kaiken kivikasvoisen apatian alle, mutta jonoissa se käy jo huomattavan paljon vaikeammaksi. Kykenin jo näkemään päässäni miten kääntyisin miehen puoleen avaten tulikivenkatkuisen suuni, antaen sen räjähdellä verbaalista laavaansa ympäri halpamarketin seiniä.

                             ”Te, hyvä herra olette malliesimerkki yhteiskunnasta, jollaista minä en tahdo ruokkia. Minä en tahdo maailmaa, jossa ihminen on toiselle susi ja jokainen viettää lyhyet elinpäivänsä nälkiintyneenä kaarrellen muita nälkiintyneitä, näykkien kintuista palasia aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, haavoittaen heikkoja ja antaen vain vahvojen kukoistaa!

                             Jos nopeat söisivät hitaat, pulut olisivat napsineet meidät suuhumme jo aikapäiviä sitten, koska niiden ajankäsitys on huomattavan paljon tiheämmin jaottunutta, kuin meidän, kärpäset olisivat natustaneet sinunkin ruumiisi paskakseen jo varhaisnuoruudessasi ja kaikki sinun asuntolainasi ja muut velkasi olisivat jääneet ottamatta. Millainen maailma olisikaan se, jota sinä ihailet, jota ylläpidät, jollaisen tahdot jälkeläisillesi luoda!?

                             Sinä ja sinun kuluneet fraasisi pitävät yllä sitä status quoa, jossa kukaan ei koskaan herää tekemään mitään omalle elämälleen, jossa jokainen suomalainen odottaa parempaa huomista, tulevaa lunastusta, lottovoittoa, vittu ihan mitä tahansa, joka tulee seurauksena siitä, että kärsin nyt ja tässä, ikuisesti, hetkien seuratessa hitaasti toisiaan vailla pienintäkään merkkiä luvatusta Lunastuksesta ja onnesta ja autuudesta. Tunnelin lopussa on vain lisää tunnelia, lisää työtä, lisää mustaa, samaa vitun paskaa kaivettavana ja haudattavana, maasta olet sinä tullut, sitä maata sinä kaivat ja siihen maahan sinut jälleen lasketaan, eikä se ole mikään nopeuskilpailu se! (Tässä vaiheessa epäilemättä nousisin seisomaan liukuhihnalle ja heittäisin juuri ostamani mehupullon lattiaan, josta se kimmahtaisi muutamalla pompulla ikävästi jonnekin hyllyjen alle. Panisin tämän merkille, mutta en vaivautuisi alas nyt, kun momentumini olisi täydessä vauhdissa.)

                             Nopeus ja vahvuus, niillä on kautta aikojen pelanneet lähinnä aivottomat tyrannit ja väkivaltaan turvautuvat uuvatit, jotka eivät kykene arvostamaan asioiden luonnollista kasvua ja kiertoa sinä, mitä se oikeasti on! Vain pitemmän aikaa maailmaa pällistellessäsi voit havaita omenapuun kukkivan, tähtien räjähtävän, evoluution tapahtuvan hitaiden ja pitkällisten mutaatioiden kautta! Äläkä yhtään auo päätäsi siinä, ei se evoluutiokaan toimi ihan niinkuin luulet! Nopeat elävät nopean elämänsä nopeasti loppuun, eivätkä välttämättä tuota lisääntyviä jälkeläisiä, koska ottavat niin tyhmiä riskejä, että kuolevat mopoauton ja rekan yhteentörmäyksissä jo ennen kuin pääsevät ensimmäistä kertaa hommiinkaan, ja vaikka humanisti ja ihminen ja kanssakuolevainen minussa sanoo jokaisen elämän olevan aina tärkeä ja merkityksellinen ja suree kaikkia tällaisia turhia kuolemia, pieni osa minun sielussani suorastaan huutaa, että tyhmiä ihmisiä ei kaivata enää lisää.

                             Sinä ja sinun nopeuden valtakuntasi (tässä vaiheessa hypin jo liukuhihnalta toiselle, kun vartijat epäilemättä yrittävät jo taklata minua alas tältä modernilta saippualaatikoltani) on tuomittu olemaan se mopoauto, joka törmää ikuisesti siihen rekkaan, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan, omilla perustuksillaan, tuntien itsensä täysin, koska on antanut itselleen aikaa! Sinä ja sinun maailmasi ovat jotain paskasta pellistä nopeasti kasaan kyhättyä, halpaa ja helppoa, joka tuhoutuu heti, kun siihen asettaa vähänkään painetta! Minun puolestani voit pitää paskan maailmasi ja työntää sen vaikka poikittain perseeseesi, vie koko helvetin jono mukanasi ja anna meidän loppujen rauhassa rakentaa sellaista maailmaa, jossa ihminen on toiselle ihminen, välittäminen ei ole heikkouden osoitus, tiedonjano ei ole halveksittavaa, eikä uteliaisuus tarkoita sitä, että kytättäisiin kaiken maailman paskalehdistä, kuka julkkis seurustelee kenenkin kanssa! Vie se maailma mukanasi, mielellään niin NOPEASTI, kuin suinkin voit!”

                             Ja suunnilleen tässä vaiheessa vartijat viimeistään saisivat minusta sen verta tukevan otteen, että voisivat kaataa minut lattiaan ja hakata teleskooppipampuilla siniseksi...