tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ihmeellistä arkeani.

On taas se aika vuodesta. Nimittäin se, kun yritän irtisanoa Lähi-Tapiolassa olevan vakuutukseni, ja sieltä vastataan jotain velmuilua, jolla se on saatu jatkettua tähän päivään asti. Itse en ole sitä maksanut, mutta ilmeisesti äitini sen viime vuonna maksoi, kun kerta taas on tullut paperit. Mielenkiintoista on se, että nyt kun kirjauduin palveluun, niin sieltä on koitettu aina melko laiskasti tavoittaa minua puhelinnumerosta, jota ei ole olemassakaan, ja sitten on jätetty yksi "en valitettavasti saanut sinua kiinni"-viesti. Mutta hauskaa oli myös se, että irtisanomispyyntöjeni päiväykset ovat 24.4.2012, 22.4.2013, ja tänään, 22.4.2014. On se kumma, ettei sitä ole saatu tehtyä tässä parin vuoden aikana, etenkin kun muistan soittaneeni sinne jo joskus näihin aikoihin 2011 tai 2010. Toistaiseksi on vakuutus tämän kämpän mukana, mutta sen jälkeen en aio itseäni vakuutella. Jos käy paskasti, niin sitten käy. Karma hoitaa hommat himaan juuri niinkuin pitää. Samaa kusetusta, kuin pankitkin.

Olemme huomanneet, että katsomamme Wolf of Wall Street antoi tälle hoitokissallemme huomattavan negatiivisia vaikutteita. Eilen illalla se murtautui kaappiin, jossa säilytetään kissanminttua (mikä on aika vaikeaa, koska se on astiakaapin kolmannella hyllyllä) ja kun tultiin keittiöön, löydettiin se pyörimästä lattialla turkki ihan kissanmintussa. Itseasiassa joka paikka oli ihan kissanmintussa. Tätä käyttörikosta seurasi myös useita äkillisiä mielialanvaihteluja, hyperaktiivisuutta, arvaamatonta käytöstä ja väkivaltaisuutta huoltajia kohtaan. Ajattelin jo, että täytyy soittaa johonkin vieroituslaitokseen ja kantaa tuo ötökkä katkaisuun. Voisi olla vähän selittämistä, kun koittaa työntää niille kissaa. Onneksi sillekin tuli laskut, sitten se vaan mourusi masentuneena eteisen lattialla. En voinut olla tuntematta pientä vahingon iloa, huomaa kissakin, ettei tuo eläinten kokaiini tuo sitä egoboostia ilman hintaa. Kissa nyt ei vedä ehkä paria omistusasuntoa nokkaansa, mutta joku opetus sillekin.

Nyt olen laittanut tuon aiemmin esittelemäni epämääräisen rumpusetin käyttöön. Olen koittanut opiskella jonkinlaista alkeellista blastbeat-tekniikkaa, ja se yhdistettynä kitaran soittoon tarkoittaa lähinnä sitä, että oikea käsi tuntuu olevan ihan jännetuppitulehduksen partaalla. Siksi olen koittanut tästä kirjoittamisesta ottaa edes jonkinlaista lomaa. Piirtämisestä en kuitenkaan ole malttanut, kun se nyt on taas sujunut. Alemman teoksen nimi on Rasputinin Kyrpä. Jos tahdotte saada henkisiä arpia itseenne, googlettakaa se. Kateus ei tule poistumaan ikinä mielistänne, mikäli omaatte peniksen. En silti suosittele sen googlettamista kenellekään, joka ei tahdo nähdä purkkiin säilöttyä, irtileikattua penistä. Mutta pakko sanoa, että jos tuo todella on Rasputinin, eikä hevosen, niin kudos vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti