lauantai 19. huhtikuuta 2014

Hyvä ilta!

Sehän oli ylltättävänkin kova keikka! Ensimmäisen Sledgehogin keikan jälkeen fiilis oli oikeastaan aivan sama, kuin ensimmäisen Mustan Ristin keikan jälkeen aikanaan. Siis että kun muisti kaiken ja pysyi tajuissaan suunnilleen koko ajan, niin mietti vaan epämääräisesti, että voiko se soittaminen olla tällaistakin? Tällaistako se on kaikille muille? Se tuntui vähän pettymyksellä kaiken sen katarttisen mesoamisen jälkeen, mitä nuo grindikeikat on itselle aina olleet. Mutta se on totuttelukysymys. Tänä iltana olin jo huomattavan paljon enemmän sinut omassa nahassani ja olo tuntui todella paljon luonnollisemmalta, äänikin riitti jopa melkein keikan loppuun asti. Spawn From Deceitin basisti-Ville nauroi soundcheckin jälkeen, että huomaa että on grindijätkä lavalla, kun rääkäisen mikkiin noin kerran ja olen jo samantien lähdössä lavalta, kun muut jää säätämään ja tekemään omiaan. Sitä nyt vaan on tottunut siihen, että ollaan yleensä myöhässä aikatauluista ja checkille on aikaa se 15 minuuttia. Siksi onkin pyritty siihen (ja onnistuttu siinä), että Cut To Fitin checkit on ohi kymmenessä minuutissa.

Oletin, että oltaisiin saatu soitella taas tyhjille seinille. Minä pyysin vain Villen paikalle, kun en täältä oikein ketään muitakaan tunne, ja sehän sitten ilmestyikin mestoille. Midget Fetishit tunsin kuitenkin. Helvettiläinen, että siinä vaan on hieno bändi.  Mutta ensin kai se oma keikka läpi. Ilmeisesti jätkillä sitten on kuitenkin paljon sellaisia kavereita, joita tuollainen ilmainen keikka kiinnostaa. Bändin nimeä huudeltiin jo ennen kuin aloiteltiin, vessasta kuuntelin sitä älämölöä ja mietin, että onpahan taas kuin isomman maailman meininki, pienessä kellarissa Tampereella. Huvinsa kullakin. Heti yllätyksekseni huomasin, että vaikka ääni ei meinannut kestää puhumista niin kauhean paljon, niin tuota huutamista se kyllä kesti. Enhän minä mitään laulaa osaa, en ole koskaan osannut, siksi luotan vaan hyvään harhautukseen. Huudat ja hypit vaan paljon, niin ihmiset ei ehkä tajua, että olet ihan paska. Se toimi tänäänkin taas kai yllättävän hyvin. Keikan jälkeen selkääntaputtelua riitti. Se on minulle aina yhtä ristiriitaista. En tahdo olla kenellekään tyly, en tahdo ottaa yhtäkään ihmistä itsestäänselvyytenä, enkä tahdo vaikuttaa kusipäältä. Silti niillä mielipiteillä ei ole kuitenkaan mitään valtakunnan väliä. Keikka meni joko hyvin tai huonosti, ja itse sen tietää jokatapauksessa ihan itse, ilman mitään muita ihmisiä. Siksi se on minusta vaivaannuttavaa, siksi koitan aina paeta niistä tilanteista vaan hokemalla "kiitoskiitos"ta, ja tajuan vaikuttavani kai ihan kusipäältä. Sitten haahuilen jossain kiusaantuneena ja epämääräisen eksyneen näköisenä, ellei minulla ole jotain seuraa. Minun päiväni kohokohta on jo ohi, rokkenrollelämä ei kiinnosta oikein mitenkään päin.

Toinen kohokohta tosin oli sitten se Midget Fetish. Tuota keikkaa olen odotellut oikeastaan melkein koko kevään, ja olihan se sen arvoinen! Kun tuolla bändillä lähtee hommat lentoon, ne lähtevät kunnolla lentoon, eikä sitten voi kun nauttia siitä, miten hyvin niiden soitto toimii. Tuntuu, kuin koko jätkien melodiataju ja käsitys kovaa soittamisesta olisi kaivettu jostain meikän sielusta, juuri noin musiikkia pitää minun mielestäni tehdä ja soittaa. Sledgehogin lauleskeluunkin olen pöllinyt oikeastaan kaiken Pyryltä, koska se on niin kova jätkä. Aina kun näen nuo livenä, mietin vaan miten siistiä olisi soittaa tuossa bändissä ihan mitä vaan. Naureskelinkin, että joskus teen jonkun melodica-invaasion.

Keikkojen jälkeen kasailtiin romuja, Midgetit lainasivat autoa ja käytiin heittämässä kaikki romppeet treenikselle ja mentiin takaisin baarille. Bussi kohti Hervantaa lähti kello 2.10, joten siinä oli vielä hetki aikaa istua baarissa ja sitten lähteä rumpalin ja hänen parin kaverinsa kanssa kohti tätä urbaanin ihmisahdistuksen tyyssijaa. Kaikin puolin mukava ilta, nyt täällä sekoillaan kissan kanssa ja kohta menen kai suihkuun ja nukkumaan. Huomenna saatan mennä myymään levyjäni Ravintola 931een, mikäli jaksan ja kykenen hahmottamaan, että missä se oikein on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti