perjantai 18. huhtikuuta 2014

Aamutoimia.

Levyjen koneelle rippailu on tehnyt juuri sen, mitä toivoinkin sen tekevän. Olen kuunnellut sellaisia levyjä, joita en ihan hetkeen ole kuunnellutkaan, kun ne ovat olleet jossain hyllyn syövereissä, käden ulottumattomissa. Mutta nyt on soineet taas Converget ja Pig Destroyerin eka, Nasumit ja muut. Ongelmana vaan on se, että mitä enemmän kuuntelee levyjä, sitä isommaksi kasvaa myös "Näitä en myy"-pino siinä vieressä. Koska ne ovat itselle tosi tärkeitä levyjä, ei vain musiikin, vaan vaikkapa inspiroivan kansitaiteen tai lyriikan puolesta. Etenkin Pig Destroyerin levyjen proosat sisäkansissa on aina jotain niin inspiroivaa, etten ole ikinä saanut luettua niitä edes loppuun asti! Niin hölmöltä, kuin se saattaa kuulostaakin, pääsen niissä ehkä puoliväliin ja sitten on pakko alkaa piirtää tai kirjoittaa jotain. Silloin ne ovat mielestäni melko väkeviä luomisen välineitä, eikä niistä ole syytä hankkiutua eroon. Vai kuinka?

Fuck The Facts on soinut myös taas paljon. Topon Das on yksi inspiroivimmista ihmisistä, jonka olen saanut tavata tämän lyhyen elämäni aikana. Siinä on ihminen joka tekee musiikkia jotenkin oikeista syistä, ja joka on saanut homman pyörimään jopa niin, että saa kierrellä sen kanssa ympäri maailmaa. Ja on vielä niin helvetin mukava, että hyvyys suorastaan loistaa joka puolelle, ei sellaisia ihmisiä voi vihata kukaan. Eikä pidäkään. Toivon vaan, että saan järkätä noille uusia keikkoja jossain välissä. Mukavia ihmisiä, hyvä bändi.

Nyt pitäisi vaan jotenkin siivota, kämpän lattialla on vain levypinoja, joista jokaisella on oma merkityksensä. "ripattu ja kirjattu", "ei kirjattu", "levy jossain muualla", liikaa hallinnoitavaa meikäläisen kaaosaivoille. Ehkä se on kohta otettava itseään niskasta kiinni ja haettava ihan pahvilaatikko, jotta voi organisoida nämä pinot vähän paremmin ja voi sitten siivotakin. Toisaalta tuo kissa on sen verran hyperaktiivista sorttia, että se sotkee kohta kuitenkin taas kaiken. Joten miksi yrittää!

En muuten enää käy ruokakaupassa muualla, kuin Lidlissä. Tässä nyt on tullut käytyä Sodomassa ja Komorrassa, kun ne ovat lähimpänä, joka ruokakassi maksaa jotain 20 ja 30 euron väliltä. Eilen kävin Lidlissä ja makaronilaatikon tarpeista ja parista tuorehyllyn herkustakin selvittiin ihan vain seitsemällä eurolla. En näe mitään syytä jättää noita K- ja S-helvettejä polttamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti