tiistai 4. maaliskuuta 2014

Välimallin päivä.

Tämän päivän suurimmat saavutukset taitavat olla siinä, että sain yhden puuttuvan biisin sanoihin aika hyvän lähdön tuossa busseissa istuessani, niissä kirjoittaminen on ihan mukavaa puuhaa niin kauan, kuin kukaan ei istu vieressä, mutta sitten kun joku tulee siihen pönöttämään ja häiritsemään meikän puoliääneen ajattelua ("yooouuu maaake mee sooo fucking sick!", hän mumisi itsekseen saaden vieressään istuneen tädin vankkumattoman huomion osakseen.), on parempi vain laittaa vihkot ja kynät piiloon ja katsella apaattisena ulos ikkunasta. Lisäksi liikkuvan bussin haittapuolia ovat tärinä ja melko epäselvä jälki.

Tunnen oloni sen verran väsähtäneeksi, että tästä taitaa väkisinkin tulla sellainen kissojen kanssa chillailuilta. Täytyy sanoa, etten ole aikoihin ollut niin onnessani nähdessäni kissan paskaa ja kusta, kuin tänään töistä tullessa. Ajattelin jo, että ne on vetäneet joko jonkun lakon tai keksineet loistavan kusipiilon, jota etsin ympäri asuntoa vainoharhaisena nenä lattiassa, mutta olivat ne molemmat osanneet tehdä tarpeensa tuohon laatikkoon, jossa "männyn tuoksuinen" (siinä on mielestäni kyllä mennyt joko kemistillä tai markkinamiehellä mänty ja sitruuna melko pahasti sekaisin) hiekka heitä raikkaana, virvoittavana ja helpoittavana heitä odotti. Tiedän kirjoittaneeni helpottavan ylimääräisellä i:llä, tavoittelin vanhatestamentillista ilmaisua.

Mietin sitäkin, että voisin maalailla taulun ehkä tässä joku päivä. Ehkä jo tänään, jos tylsyys hyppii eksponentiaalisiin määriin, mutta jos dokumenttejä ja tummaa suklaata riittää, taidan keskittyä ihan vaan oleilemaan. Eilen katsoin jonkun hölmön pätkän, jossa hobitti juoksenteli metsässä tökkimässä hämähäkkejä kepillä, ja sitten päivitteli miten täpärällä oli, kun se siitä innostui hyppäämään. Miksi se oli metsässä? Siksi, että se halusi työntää kätensä vaeltajamuurahaisten keskelle. Vitun ääliö. Dokumentaarinen arvo tuossa pätkässä oli hyvin pieni, ja koko homma tuntui vain sellaiselta pelkokertoimen ja ekstremeduudsonin ääliömäiseltä ristisiitokselta, odotin innoissani jotain avaraluonto-henkistä HD-fiilistelyä vaeltajamuurahaisista. Myös Voodoo-talousdokkarissa tuntui olevan vähän turhan paljon täytettä ja turhaa höttöä, pointti voodoon osuudesta dokumentin nimeen tuli kai selväksi jo alkumetreillä, ja sitten sitä kannateltiin vain sellaisella hataralla väli-irvistelyllä... kakskauttaviis-kamaa.

Taidan mennä nukkumaan tämän nihkeilytilan pois. On tässä kyllä paljon hyvääkin. Olen nyt pällistellyt A Bit Of Fry & Laurieta, ja kyllähän noiden kahden miehen verbaalinen tykittely on sitä tasoa, ettei voi olla nauttimatta siitä! Se ei ole haahaa-hauska, se on vaan niin helvetin näppärää, ettei voi oikein olla nauramattakaan, mutta enemmän jotenkin puhtaasta ilosta sen puolesta, että jätkät on keksineet jotain noinkin näppärää. Nyt menen tuohon sohvalle ja nappaan kaikki liian lähelle eksyvät kissat kainaloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti