lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ukraina ja vapaus.

On melko mielenkiintoista, miten nopealla aikataululla Venäjä saakaan juoksutettua omia sotilasjoukkojaan ympäri ämpäri entisiä maita ja mantujaan. Se laittaa miettimään sitä, mitä itsenäisyys ja vapaus, arvot joista täälläkin jaksetaan meuhkata päivittäin valkohehkuisella innolla ja raivolla, oikein ovat ja mitä ne muka merkitsevät. Onko se, että sinulle annetaan oma nimi ja oma kämppä vapautta? Sama toimii aivan kummassa tahansa mittakaavassa, yksilön tai valtion tasolla. Olet yksilö, saat nimen Erkki Esimerkki, yhteiskunta antaa sinulle täysi-ikäistyessäsi listan velvotteita ja pienemmän listan oikeuksia, joita noudattamalla saat jatkaa kämpässä asumistasi Erkki Esimerkkinä vailla suurempia ongelmia. Heti, jos teetkin jotain sellaista, joka poikkeaa yhteiskunnan linjasta tämän Esimerkkeilyn suhteen, alkavat ongelmat.

Aivan samoin näemme tässä käytännössä, miten vapaus ja itsenäisyys, eli nimi ja oma leikkikenttä, Ukraina siellä jossain Romanian ja Puolan kainalossa, on saanut olla itsenäinen valtio jo vähän aikaa. Mutta sitten, kun siellä saadaankin päähänsä, etteivät nämä valtiojohdon asettamat hommat ja säädökset nyt oikein maistukaan vapaudelta ja itsenäisyydeltä, ja ihmiset päättävät hieman päivittää käsitystään näistä arvoista, nähdään miten todellisuudessa käy. Kaikki tämä vapaus on ollut vain illuusio, aivan yhtä hatara, kuin länsimainen individualismi. Saat olla yksilö, niin kauan kuin se tarkoittaa sitä, että ostat tietylle kohderyhmälle yksilöllisesti räätälöityjä tuotteita ja tuet tätä valtavan monilonkeroista status quoa.

Tämä vapauden harha pitää vielä otteessaan myös meitä. Pääministeri, joka muuten alkaa otsaryppyjensä ja väliölinöidensä perusteella muistuttaa yhä enemmän sitä edellistäkin (tai siis Kiviniemen edeltäjää, mikä hänen nimensä oli, valitettavasti en juuri nyt muista.) antoi ymmärtää, että tärkeintä on nyt hylätä maalaisjärki, itsenäinen ajattelu ja vapaus toimia niinkuin omatunto sanoo, ja keskitytään odottelemaan sitä, mitä EU:n puolelta päätetään tehdä. Tuntuu, että on aivan sama mikä on asia, Katainen saa aina ajettua mukaan sen, että tärkeintä on nyt leikkiä kiltisti isojen poikien leikkejä, koska muuten saattaa kohta olla pää vessanpöntössä. En sano, että meidän pitäisi viedä nyt tykkejä ja hulluja muille maille, vaan että voisimme miettiä, miten meistä ylipäätään olisi apua näiden asioiden selvittämiseksi, kuitenkin tässä istumme käsittääkseni yhden kehittyneimmän tietoyhteiskunnan päällä, jonka osaamista ja ymmärrystä voitaisiin ehkä jotenkin soveltaa tilanteen objektiiviseen tarkkailuun ja selvittämiseen, jos se kiinnostaisi. Mutta eipä se taida napata. Ei taas nappaa oikein mikään. Valtiota siis, itselläni nappaa kyllä useita kertoja päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti