On taas katseltu tässä melko paljon Paavo Pesusientä ja aivojen pehmenemisen lisäksi on taas löytynyt noin miljoona mahdollista samplea seuraaville levyille. Paavo Pesusienihän on ihanteellinen grindcorehahmo, paskaduuneissa painava alaluokkainen työn sankari, jota kapitalistinen pomo kusee silmään joka välissä! Pomo, joka mieluummin tulee ammutuksi, kuin ryöstetyksi, maksaa työntekijälle liksan kahden dollarin saappaina ja laskee unissaan rahojaan. Kaikin puolin äärettömän tiukkaa kamaa, etenkin Mr. Crabs ja kaikki mitä se päästää suustaan. Taidan täyttää seuraavankin levyn näillä, eihän se voi mennä vikaan mitenkään. Terhi tiesi kertoa (en tarkistanut mistään, joten saattaa olla urbaanilegendaa), että tämä oli kahden koulut kesken jättäneen pajapään luomus, mikä selittää vaikkapa tuon mustekalan ja jatkuvan vittuilun sen klarinetin soitosta, joka ei johda mihinkään. Kaikillahan sellaisia naapureita on. Kaikilla on naapuri, josta kuuluu merkillisiä, mystisiä ja kolisevia ääniä mitä ihmeellisimpään aikaan. Sitten joskus aamu neljältä paistinpannua nauhoittaessasi tajuat, että sinusta on tullut se naapuri, etkä voi oikein muuta, kuin nauraa itsellesi.
Käytiin myös tuossa viereisessä vesitornissa katselemassa vähän maisemia, vaikka eihän tämä Hervanta nyt mitenkään kauhean esteettinen ole. Toki korkealta katsottuna kaikki on ihan siistiä, metsääkin täällä on yllättävän paljon ja niin edespäin, mutta melko pitkälti näkymät perustuivat lähinnä geometrisille muodoille, erilaisia betonisia laatikoita. Pitäisi päästä kai lentokoneeseen katselemaan maisemia vähän isommasta perspektiivistä, vaikka korkeat paikat lähtökohtaisesti eivät olekaan minusta niin miellyttäviä. Mutta ei minulla varsinaista korkean paikan kammoa ole. Kai. Enää, joskus pentuna ehkä oli.
Yksi puoli, mikä tässä Paavo Pesusienessä vielä pitää nostaa esiin on musiikki! Se on aivan helvetin hyvää koko ajan. Ukulelet soi, twangikitarat laulaa, haitarit pauhaa, mitä vielä! Kissakin soitti ukulelea vähän juuri kun tuosta kirjoitin, kai se on jonkinlainen mielipiteeseen yhtyminen. Voisi opettaa Pikkuisen soittelemaan ukulelea, Möllin soittamaan kitaraa ja tuon Leon vaikka laulamaan, kun se tuntuu olevan sille mieluista touhua. Sitten meikällä olis kissabändi. Bäd Äääs. Nyt voisin opiskella Tom Waitsin biisejä ukulelella. Huomenna katselemaan Sur-ruria ja sunnuntaina taidan pakkailla romuja maanantain lähtöä varten. Tom Waitsia voisin laittaa kaikki soittimet täyteen matkalle. Shore Leave.
Lueskelin myöskin Bukowskin Bone Palace Balletia, ja siellä silmiin osui etenkin runo nimeltä First Love, josta ei tarvitse vaihtaa kuin pari pientä faktaa toisiksi, ja saa melko tarkan kuvauksen meikän teini-iästä. Lainaan sen tähän, kun ei kukaan jenkkimouhu kuitenkaan ymmärrä suomea riittävästi. Jos ymmärtäisi, hän tajuaisi myös kaiken sen kunnioituksen, jota tulen mielessäni ja sydämessäni aina kantamaan Bukowskia ja hänen töitään kohtaan.
At one time
when I was 16
a few writers gave me
my only hope and
chance.
my father disliked
books and
my mother disliked
books (because my father
disliked books)
especially those I brought back
from the library:
D.H. Lawrence
Dostoevsky
Turgenev
Gorky
A. Huxley
Sinclair Lewis
others.
I had my own bedroom
but at 8 p.m.
we were all supposed to go to sleep:
“Early to bed and early to rise
makes a man healthy, wealthy and wise,”
my father would say.
“LIGHTS OUT!” he would shout.
then I would take the bed lamp
place it under the covers
and with the heat and hidden light
I would continue to read:
Ibsen
Shakespeare
Chekov
Jeffers
Thurber
Conrad Aiken
others.
they gave me a chance and some hope
in a place of no chance
no hope, no feeling.
I worked for it.
it got hot under the covers.
sometimes the sheets would begin to smoke
then I’d switch the lamp off,
hold it outside to
cool off.
without those books
I’m not quite sure
how I would have turned
out:
raving; the
murderer of the father;
idiocy;
hopelessness.
when my father shouted
“LIGHTS OUT!”
I’m sure he feared
the well-written word
immortalized
forever
in our best and
most interesting
literature.
and it was there
for me
close to me
under the covers
more woman than woman
more man than man.
I had it all
and
I took it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti