Rankkojen treenien jälkeen ei ole mitään niin siistiä, kuin tulla kotiin ja huomata, että tyttöystävä on ostanut ananaksen, kun koko bussimatkan mietit, että se olisi ainut syy, miksi pitäisi käydä kaupassa, eikä meinaisi jaksaa. Tätä on telepatia, fuck ajatusten luku tai joku pikachatti pään sisällä, tällaista sen pitää olla. Tuolla eletään helposti pari päivää, pitää alkaa kiristellä vyötä vähän kiertuetta varten. Voisin syödä ananasta koko rundinkin, en varmaan kyllästy siihen ikinä. En ainakaan ole tähän mennessä kyllästynyt. Yksi parhaita hedelmiä maailmassa. Alkaa tulla vesi kielelle, pitää kirjoittaa nopeasti, ettei vielä kuolakin pilaa näppäimiä.
Tänään oli myös melko hieno fiilis kävellä ensimmäistä kertaa lenkkareilla hiekattomalla kadulla. Oli vaikea olla hymyilemättä, siitä tulee aina vain sama, helvetin hyvä fiilis. Olkoonkin, että jalan totuttelussa menee pari kipeää päivää, ennen kuin kävely on jotenkin luonnollista ja mukavaa. Mutta ei sentään tunne oloaan niin saatanan kömpelöksi, kuin 8 kuukautta vuodessa. Eikä tarvinnut käydä edes shoppailemassa missään, kun yksi kaveri oli heittämässä vanhat kengät pois, liimailin pohjan vaan kiinni puuliimalla ja sain itselleni kengät täksi kevääksi. En tiedä, voiko noilla kumminkaan keikkoja vetää, kun ei ehkä voi olla ilman sukkia, tai tulee rakkuloita. Eli jatketaan vielä jalkojen polkemista turva-aitoihin ja teräskärkimaihareihin.
Ostin tuossa joku aika sitten myös uuden megafonin, jonka aion ottaa rundille mukaan, koska olen varma, että jos joku maa on niiden metrin mittaisten mikkipiuhojen alkuperämaa, niin se on Puola. Se on sellainen pahan kehto, että varmasti ovat keksineet koko konseptin hyödyttömän pituisesta mikkipiuhasta. En usko, että se olisi kenellekään muullekaan tullut mieleen. Paitsi ehkä saksalaisille. Ehkä saksalaiset dumppasivat ne Puolaan. En tiedä. Sen tiedän, että Puolasta voi ostaa hautakiviä tien poskesta. Arvatkaa, mitä läheiset saa tuliaisiksi?
tuo vaan mulle kivi tuliaisiksi,kerään niitä pihaan :)
VastaaPoista