Karvaista perheenlisäystä ja idealistista mesoamista (ja siitä kiittelyä)

Tänään heräsin siihen informaatioon, että meille tulee Terhinkin entinen kissa nyt ainakin joksikin aikaa. Sille varattiin pikaleikkaus, naureskeltiin että varmaan aika vittumainen herätä vieraasta paikasta ilman palleja, kuulostaa todella pieleen menneeltä Viron reissulta. Saa nyt sitten nähdä, kuinka sulavasti nuo kaikki sopeutuvat olemiseensa, noille meikäläisen ronteille tekee ainakin ihan hyvää välistä opetella olemaan muiden eläinten kanssa. Isompi varmasti tottuu nopeammin, toivon vain ettei pikkuinen vedä jotain supermulkkuvaihdetta silmään. Katsotaan miten menee. Jänskättää. Omat kissat kuitenkin rauhoittuivat melko nopeasti, molemmat nukkuvat sohvan alla, vielä vähän peloissaan. Mölli tuli kuitenkin jo taas meikäläisen kanssa miksailemaan uusia Cut To Fitin biisejä, ihan kuin ennen vanhaan.

Duunailin myös tällaisen, eilisistä lämmittelybiiseistä. Soitettiin Incinerate Illuminati, Palavaa Paskaa, Noidankehä ja Silvottu Totuus, sekä Addicted To War.


Varmaan viimeiset treenit meikäläisen kanssa ennen keikkaa, ja itselleni tämän vuoden toiset Cut To Fit-treenit, siihen nähden lähti aika hyvin, vaikka alkaahan tuo touhu olla itsellä jo selkäytimessä. Vittu, että on hyödyllinen taito. Paljonhan työkkärissä on tarjolla hommia huutajalle? Millaisia hommia asiansa osaava huutaja voi hoitaa? Esimies-tehtäviä? Ehkä, mutta asiansa osaavan esimiehen ei tarvitse huutaa.

Punk In Finlandilla Kurkkiva Simo kuuntelee piffiläisten bändejä ikuisuusprojektinaan, tänään oli meidän vuoro. Hänen luvallaan liitän analyysin tähän:

"Cut To Fit -niminen trio Suomesta soittaa ilmeisesti hobo death swag grindcorea, tai jotain semmoista niiden bandcamp sivuilla lukee. Elikkäs kova on vauhti ja meininki tässä. Idealistisen eetoksensa tähden nostan bändille hattua jo ennen ensimmäisen biisin loppumista, sillä onhan musiikkiteollisuus nyt suurimmalta osalta aivan perseestä. Ja kun soittaa jonkinlaista äärimusiikkia jolla ei kaupallisen menestyksen pelkoa ole (itsekin soitan) niin sehän on vielä aivan luonnollistakin rynkyttää menemään valtavirtaa vastaan

Asiaan. Cut Fitiltä kuunteluun uusin tuotos, näppärästi nimetty The Doors Of Deception jota ei manifestista huolimatta voi ladata omalle koneelle bandcampista ainakaan, hemmetti sentään jätkät /
No striimaaminen onnistuu kuitenkin joten näillä mennään. Kappaleista suurin osa on englannin kielisiä ja osa suomea. Yhtyeen kotisivuilta löytyy sanoitukset mikä on ihan kiva juttu jos haluaa tietää mistä keuhkotaan. Joudun häpeäkseni tämänkin bändin kohdalla vetämään esiin jo käytetyn "en ole asiantuntia mutta voin vilkaista" kortin Onneksi tämä projektini on täysin subjektiivinen ja pidätän oikeuden kaikkeen sössötykseen tai jotain

Yksittäisiä biisejä ei ole mieltä sen kummemmin lähteä puimaan ellei sitten tunnu siltä, kappaleiden pituudet vaihtelevat kuudesta sekunnista noin kahteen ja puoleen minuuttiin. Liian pitkästä levystä ei siis onneksi ole kysymys vaikka kappaleita löytyy 18 joten kyllähän tämän kuuntelee läpi helposti muutaman kerran.

Turpaan tulee heti intromaisen ekan biisin Cleanse lopussa ja yhtään ei nössöillä missään vaiheessa. Laulajalla on homma hienosti hanskassa, kaverilta lähtee niin korkea kirkuminen, rääkyminen kuin matalammat murinatkin oikein mallikkaasti. Levyn saundit ovat omaan korvaani helvetin hyvät eikä tämä trio kuulosta yhtään vajaalta. Soundien kanssa on tehty mukavia jippoja siellä täällä ja kuulijan mielenkiinto pysyy yllä. Pidän hieman tavallista rupisemmasta/käppäisemmästä kitara ja/tai basso säröstä kovasti! Dynamiikkaakin löytyy mielestäni elikkäs hommaa ei ole ahdettu liian täyteen ja kompuroitu liian lyttyyn. Välillä runnotaan hitaammin ja välillä sitten taas ns. täysiä, levy ei siis haiskahda tylsältä tässäkään suhteessa.

Lampaat susien vaatteissa herättää huomioni ja loppuu ja seuraava biisi alkaa jollain hämmentävällä kuulutuksella Ignorance is Strenght möyryttää keskitemmolla oikein mukavasti menemään. Herätkää on taas suomenkielistä kamaa vaikka en lauluista mitään selvää saakaan.

Viimeinen kappale päättyy yhtyeen isoisoisän lauleluun ja mukana on muitakin ääni palasia, ainakin South Parkista joku klippi alussa. Mielestäni ihan mukavia ratkaisuja nämä, kertoo siitä että vaikka tosissaan soitetaan niin ei oteta itseään liian vakavasti.

Juuh mitäs vittua tässä muuta lätisemään, Cut To Fitin Doors Of Deception on lajissaan oikein mallikasta tykittelyä kovalla aatteellisella asenteella. Sormea siis heristellään ja osoitellaan sanoituksissa mutta ei alleviivata liikoja. Soitto ja saundit on helvetin tiukat. Tekee mieli nähdä livenä tämä porukka.


Pistänpä vielä kuunteluun Fire Worksin koska sitä toivottiin. Tämä onkin ihan eri pala piirasta elikkäs bändin omien sanojen mukaan

Quote:

Fully improvised, lo-fi sludge experiment we recorded after Babylon Burns.

Jännittävää

Tosiaankin, tempo on hitaampi ja äänitys sekä "tuotanto" paljon rujompaa ja riekaleisempaa. En ala tätä foobarillani EQ:ttelemaan kuitenkaan koska kyseessä on lo-fi ja improilu (tosin lyriikkaa on sen verran että en ihan usko että kaikki on livenä äänitystilanteessa mouhottu nauhalle tuossa muodossaan ) ja näillä mennään. Niin ja siis striiminähän tätä kuuntelen että unohtakaa toi foobar juttu
Mukavaa/korvia raastavaa rynkytystä ja runnomistahan tämä on mutta en ehkä riipivien saundien takia tätä kovin moniin tilanteisiin laittaisi soimaan. Livenä voisi kyllä olla mielenkiintoista nähdä tällaista sludgen murjomistakin Cut To Fitiltä

Kiitos Cut To Fit "

 

Enpä muuten tiennyt, että Punk In Finlandin hymiöt siirtyvät noin sujuvasti bloggeriinkin. = )