Eilinen Scott Kellyn ja Tien Himaa keikka oli jotain melko hienoa ja merkittävää. Youtubetasoisia livejä katsellessani olen miettinyt, miten se Landisin kitarointi toimii noin lujalla siinä kaiken päällä, kun levyllä se on miksattu melko alas, mutta lavan edessä seistessään tajusi, että tässä on kaikki kohdallaan. Lähes tulkoon akustista musiikkia vähän Neurosiksen kaltaisella äänivallilla, musiikki tuntui joka puolella. Se oli hienoa. Ostin Spirit Bound Fleshin ja uuden hupparinkin, kun tuo Neurosis-huppari alkaa olla niin helvetin kulahtanut, ettei se kauaa enää aja hupparinkaan asiaa. En minä silti ole sitä pois heittämässä. Sekin saa lahota päältä, ennen kuin käyttö loppuu. Hieman yllättäen itselleni pari The Wakelta tullutta biisiä nostivat karvoja pystyyn vielä enemmän, kuin uudet biisit. Se tosin johtuu luultavasti siitä, että kuuntelin sitä levyä paljon, kun pappa kuoli. Oli melko hienoa nähdä ihan lihoissa ja verissä se mies, joka on tehnyt niin paljon siitä musiikista, joka on oikeasti auttanut minua löytämään oman paikkani omassa nahassani. Se ei ole mikään pieni juttu. Heti, kun hän puikahti kiireellisenä verhon takaa, hyppäsin kättelemään ja kiittämään keikasta. Sillä hetkellä tajusin itse seisseeni tässä tilanteessa niin monesti, että tiesin, että on ihan sama mitä sanon, hänellä on kiire ja hän on kohtelias siitä huolimatta. En kuitenkaan voi sanoa juuri mitään siitä kaikesta, mitä minulla on mielessä, joten pitää valita yksi lause. Se oli "You have probably helped me get over more deaths than anyone else ever." Siihen hän sentään hymyili ja vastasi "Isn't that the purpose of music anyway?"
Tämän päivää olen sitten pyörinyt migreenissä, kuunnellut kaikkia noita soololevyjä ja yrittänyt piirrellä, mistään ei vain tunnu tulevan oikein mitään. Ei oikein voi keskittyä, kun ei näe vasemmalla puolella mitään. Nyt sitten katsellaan ja kuunnellaan Joseph Campbellin Power of Mythia taas. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon tämän taas: kaiken maailman uskonnon opetuksen tulisi sisältää tämä sarja. Se kuuluisi jokaisen ihmisolennon yleissivistykseen, katsottavaksi useita kertoja elämän aikana, jotta voimme käsittää, miten oma persoonallisuutemme ja fokuksemme muuttuu elämän myötä, mitkä asiat tässä ihmiskunnan suuressa henkisessä seinäryijyssä kiinnittävät huomiomme missäkin elämänvaiheessa. Ja siksikin, jotta voisimme joskus olla luomassa omaa osaamme tässä kaikessa, ymmärtää oman vastuumme ja tajuta elämän monisyiset merkitykset, jotka eivät aina astioita tiskatessa tunnu välittyvän. Silti, juuri kaikkein rutiininomaisimmat tekemiset, aamukuset ja tiskit, ovat niitä meditatiivisimpia. Huxleyn Islandissa oli lintuja, jotka on opetettu hokemaan saaren asukkaille kahta asiaa: "Huomio!" ja "Tässä ja nyt!", jotta satunnaisesti sen kuulevat ihmiset ymmärtäisivät keskittyä täydellisesti juuri siihen, mitä kulloinkin ovat tekemässä, olla todella läsnä ja olemassa, sen sijaan, että odottaisivat vain jotain epämääräistä tulevaa taivasta.
Tässä Campbellkin sanoo hyvin, että ei ikuisuus ei ole mikään tulevaisuudessa odottava asia, koska se olisi aikaan sidottu. Ikuisuudella ei ole mitään tekemistä ajan kanssa, se ei ole tulossa sen paremmin, kuin menossakaan, se on vain ja ainoastaan tässä ja nyt. Meidän ajan kokemuksemme vain harhauttaa meitä helposti ajattelemaan kaikkea tästä omasta viisiulotteisesta viitekehyksestämme. Siksipä juuri tärkeintä on keskittyä aina siihen, mitä on tekemässä, eikä haikailla tulevaan. Tässä ja nyt eläminen ei silti tarkoita päätöntä koheltamista, vaan minun mielestäni se tarkoittaa juuri sitä, että kaikki mennyt huomioiden tehdään päätös, jonka uskotaan olevan tulevan kannalta paras. Mielellään mahdollisimman monille. Se tässä ja nyt ilmenee sitten lähinnä siitä, että luultavasti teemme aivan paskoja päätöksiä, koska emme tiedä tilanteesta tarpeeksi, ja myöhemmin tietoomme tulevat asiat näyttävät meille miten huonosti olemme osanneet ottaa eri tekijöitä huomioon, mutta niidenkin tarkoitus on vain olla lisää sitä mennyttä, jonka pohjalta tulevaisuutta tässä hetkessä tehdään. Simple as that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti