maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ei mitään asiaa.

Nukahdin sohvalle ja herätessä olo oli, kuin olisin kasvattanut sisälleni olion ja hikoillut itselleni jonkinlaisen liman kuoren, joka peitti paitsi ihoani, myös kurkkuni sisäpintaa. Rohkeasti aloin syödä tietäni tämän valtavan, paksun, tukahduttavan ja typerryttävän pahan makuisen liman lävitse, huomaten vain, että mitä enemmän söin, sitä pienemmäksi tulin. Sitä suurempina levittäytyivät horisontteihin vaaleanpunertavan harmaan liman avarat kentät, sitä synkemmältä näytti minun tulevaisuuteni, sitä pienemmältä näytin keskellä tätä katkeraa sappea, joka oli minun tajuntani nousevan olemuksen rippeet. Vähitellen sain kiskottua itseni ylös sohvalta, napsautettua veden keittimen päälle ja haarukoitua teelusikalla kupin täyteen matea. Sitten sain odotella seuraavat puoli tuntia tähän hetkeen asti, että teetä pystyy juomaan.

Olisi kätevää, jos olisi sellainen vedenkeitin, jolla voi säätää sen lämpötilan, mihin tuo helvetintulien höyrypönttö sen nesteen lämmittää, niin ei aina seuraava puolituntinen kuluisi vain optimilämpötilaan jäähtymistä odotellessa. Toki siinä odotellessa voi napostella keksejä niin paljon, kuin napa vetää, mutta en pitäisi sitäkään mitenkään itsetarkoituksellisena. Toki voi harjoittaa myös luovan kirjoittamisen taitojaan tykitellessään edellisen kappaleen kaltaista kevyt-psykedeliaa, tai voi harjoittaa jotakin meditatiivista odottamisen taitoa, mikäli on niin virittäytynyt. Voi lukea kirjaa tai piirtää, jos jompikumpi mainituista huvittaa. Nyt ei huvita. Vaikka hyllyssä toisaalta olisi myös Kerouacin On The Road, jota en tähänkään päivään mennessä ole reissailukiireiltäni ehtinyt lukea. Kirpputorien hyvä puoli on se, että ne kerryttävät tuota kirjahyllypuolta tehokkaasti ja halvalla.

Olo on kuin apinalla toimistossa. Onhan se siistiä istua ja näyttää tärkeältä, mutta vielä siistimpää olisi, jos minulla olisi jokin käry siitä, miksi olen tässä. Aloinko kirjoittaa vain odottaakseni teen jäähtymisen? Kyllä. Briteissä teehen laitetaan maitoa, mutta siellä juodaankin sitä harmaata kammotusta, joka paranee maidon kanssa. En näe itseäni kaatamassa vihreää teetä täyteen maitoa. En siksi, että se olisi etikettivirhe, vaan siksi, että se olisi lievästi ällöttävää. Aivan kuin kylmän nakin syöminen suoraan paketista. Hyi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti