Vernissa

Olipa pitkä päivä, mutta helvetin antoisa. Ensin istuin bussissa koko päivän (työmatkat ja Lahteen tulo), sitten saatiin auto alle. Söin pari voileipää, katsottiin ihan helvetin hauskoja Youtube-videoita ja lähdettiin suhailemaan ympäri Lahtea vähän myöhässä. Haettiin thai-boxing Suomen Mestarismies Ohtosen Juho mukaan juomaan meikäläisen bändikaljat pois ja sitten ajettiin takaisin kaupunkiin. Vili ruokki kissansa ja ajeltiin siitä treenikselle ja roudailtiin kamat. Alunperin oli tarkoitus, että ollaan kahdeksalta Tikkurilassa, päätin lähteä ajamaan kehää vielä väärään suuntaan aluksi, sitten oltiin vähän lisää myöhässä. Tultiin kuitenkin jopa ennen yhdeksää paikalle ja sitten syötiin ja pojat ottelivat eriä olusten kanssa ja nautittiin elämistämme siinä sitten ihan rauhassa. Alkoi jo vähän väsyttääkin ennen kuin pääsi soittelemaan. Mukavaa oli tosin törmätä toiseen ainoaan lukiokaveriin, Ståndikseen, joka on mukava mies. Näytän kuulema muka Frank Zappalta nykyään.

Keikka alkoi lopulta vähän ennen kahtatoista ja meni suhteettoman kovalla rytinällä läpi. Oli oikeasti yksi parhaimmista keikoista hetkeen! Ihmettelen, ettei Vernissassa käy enemmän porukkaa, sehän on aivan helvetin hyvä keikka paikka, soundit oli kohdallaan vaikka mentiin ilman tsekkejä ja oltiin kaikinpuolin jäässä siihen asti, että laitettiin kitara kiertämään ja rumpu soimaan. Ainut juttu oli se, että pitäisi ehkä joskus vähän treenatakin niitä vanhoja biisejä, niin pystyisi heittelemään hatusta niitä paljon helpommin. Siksi ehkä huomenissa käydään treenaamassakin. Ehkä. Saatiin keikkapalkka omenoina ja lähdettiin takaisin päin. Ajaminen oli lievästi raskasta, koska rikoin jalkani johonkin turva-aitaan. Se oli alaikäisiä varten siinä, aluksi se sulki heidät kokonaan lavan laidalta pois, mutta pyydettiin, että laittavat sen edes vähän fiksummin, niin että nuoremmatkin pääsee katsomaan keikkaa.

Pysähdyttiin Mäntsälän Shellillä ja mietittiin miten siistiä elämä vaan on. Sitten jatkettiin matkaa, heitettiin romut sinne minne ne kuuluivat, eli uudelle treenikselle, ja ajeltiin auto ilmaiseen parkkiin yöksi. Päijänteenkatua kävellessä löysin vielä jonkun luottokortin, etsin kaverin numeron ja laitoin sille tekstiviestin, että voi huomenna soitella yhden aikaan (aion nukkua hyvin), niin saa korttinsa takaisin. Sitten otettiin yhdelle alaikäiselle, joka oli etukäteen pyytänyt kuvia ja nimmaria ja muuta, tällainen kuva:

"Moro Miika! Ei keretty ottaa kuvia ja antaa nimmareita, niin päätettiin laittaa kuva meidän nimmareista!"

Kyllä. Bändimme on täynnä ääliöitä.