maanantai 24. helmikuuta 2014

The Century Of The Self

On tämän iltaa katseltu The Century Of  The Self-dokumenttisarjaa, ja onhan tämä taas maailmankuvaa täydentävää kamaa. Melko merkittävää, avartavaa ja vaikuttavaa informaatiota kohdennetun mainonnan, propagandan, politiikan ja kohderyhmien historiasta, joka on ohjannut paitsi maailman poliittista ja kulttuurillista historiaa, myös ihan ihmisten elämiä tasolla, joista he eivät välttämättä itsekään ole tietoisia. Tämä on juuri sellaista polttoainetta, jonka jälkeen tulee taas kirjoitettua noin 116 biisiä ja tehtyä kansitaidetta ja kaikkea muuta kulttuurianarkiaa vaikka millä mitalla.

Alkujaksojen keskiössä on Edard Bernays, josta psykologian kirjoissa puhuttiin kyllä melko paljon kiltimpään sävyyn, kuin mitä tuo mulkku olisi koskaan ansainnut. Mitä enemmän siitä kuuli, sitä enemmän tuntui, että kyseessä on Henry Fordin ja Thomas Edisonin veroinen kusipää, joka on kiertänyt vain kusettamassa kaikilta rahat välissä ja vakuuttelemassa joka puolelle, että ahneus on hyvästä ja tervettä. Huomattuaan, miten paljon propagandalla oli käyttöä sodassa, hän oli vakuuttunut siitä, että sitä voidaan käyttää myös rauhassa. Miksi? Koska pohjimmiltaan rauhakin on sotaa, keskiössä vain ovat vihollisten ja syntisten sijaan kuluttajat, joita vastaan yritykset ja mainostajat käyvät taisteluaan. Juuri Bernays oli koko sirkuksen takana vakuuttamassa massatuotannon paniikkiin ajamille yrityksille, että kun ihmiset ajettaisiin kuluttamaan tarpeidensa sijasta halujensa pohjalta, jolloin heille voitaisiin myydä aivan mitä tahansa, kun vaan vedottaisiin haluihin ja pelkoihin. Miehellä itsellään tietysti oli naruja vetämässä joka suuntaan, ja keräili voittoja joka helvetin raosta. Kaikki hänen teoriansa pohjasivat melko pitkälle hänen enonsa Sigmund Freudin teorioihin, ja Freudien suku näyttelee muutenkin melko merkittävää osaa tämän rauhanajan propagandan, manipuloinnin ja ihmisten hyväksikäytön perinteessä. Toisaalta siksi onkin niin surullista nähdä, miten toimivia ja tehokkaita freudilaisen psykoanalyysin teoriat ovat olleet käytännössä. Psykologisena aseena, ihmisen vaurioittamisen välineenä niillä onkin ehkä huomattavasti enemmän käyttöä, kuin eheyttävässä tai terapeuttisessa toiminnassa. Freud itse pelkäsi maailman sukeltavan okkultismin hämärään ilman hänen psykoanalyysiään, johon hän itse, Jungin kirjoitusten mukaan, suhtautui lähes pakkomielteisellä raivolla.

Tämän kaiken myötä ihmisiä alettiin jakaa ryhmiin. Ensin luokittain, luomalla jonkinlainen pelottavan huxleymainen systeemi ihmisten jakamiseen kyvykkyyden, vaikutusvoiman ja oletetun älykkyyden mukaan. Sitten tultiin uudelle ajalle, joka korosti itsenäisyyttä ja tuntui, että groovaavammat ajat olivat voittaneet markkinavoimat, kunnes tultiin ehkä synkimpään vaiheeseen, kohderyhmiin ja koeyleisöihin. Tuotteita alettiin kohdentaa tarkemmin juuri näille uusille yksilöllisyyden palvojille, jolloin hekin lähtivät mukaan hullunmyllyyn ja kuluttamisesta tuli tapa ilmaista mielipidettä, vaikuttaa. Mutta todellisuudessa se, joka kuvittelee vaikuttavansa kuluttamisellaan, on vain yhden mielikuvamainonnan ja manipulaation kehän vanki. Sen kaiken pohjana makaavat ihmisen omat halut ja pelot, ahneus, mukavuudenhalu, äärimmillään itsekkyys.  Olen viimeaikoina miettinyt näitä asioita melko paljonkin, lähinnä ajatellut tulevaa levyä, hahmotellut sitä päässäni. Tiedän jo, että se tulee pyörimään melko paljon ahneuden ja "tottumisen" ympärillä. Sen, että kun väsyt taistelemaan, annat perille niille helpoille teille. Näen sen ympärilläni, tässäkin lähiössä. Näen, miten helppoa olisi asettua tänne, jumittua, jäädä. Siksi olenkin jo päättänyt, ettei tämä ole pysyvää. Tämä on väliaikainen tila, eikä se tule kestämään kahtakaan vuotta. Jos en tietäisi lähteväni, olisin ahdistunut jo näinä kolmena kuukautena hengiltä.

Myöhemmin dokumentissa tultiin siihenkin, miten aivan samat käytännöt otettiin Thatcherin ja Reaganin kampanjoissa käyttöön, selviteltiin tietyn tyyppisten ihmisryhmien ajatuksia, mieltymyksiä ja haluja, kohdennettiin kampanja oikein, ja Boom! Jälkeenpäin näyttää siltä, että hämmentävän värikäs joukko, sisältäen ihmisiä kaikista tulotasoista ja yhteiskuntaluokista, on äänestänyt samaa ehdokasta. Kuulostaako tutulta? Melko samat kuviot, kuin täälläkin. En tiedä, olisiko Soinista tuollaiseksi mastermindiksi, uskon sen vain kirjoittelevan puheita lämpimikseen ja omaksi ilokseen, ja kun haukkuu tasaisesti kaikkia, niin niiden kaikkien vihaajat äänestävät sinua. Mutta Kokoomuksen kaverit ovat jo huomattavasti taktisempia toivotalkoineen ja paremminvointivaltioineen, minkä lisäksi koko nykyinen tilanne, työhön ja markkinoiden luottamukseen vetoaminen, kuulostaa aivan samalta puheelta, kuin Bill Clintonin puheet sen jälkeen, kun hän palkkasi "public relations"-miehekseen Dick Morrisin. Oli se laskelmoitua tai ei, lopputulos on sama.



Ihan muuten vaan huomasin tänään, että yhteishausta on tehty vielä ihmeellisempää, kuin ajattelinkaan. Sen sijaan, että pisteitä vain annettaisiin vähemmän haussa, ammatillisen tutkinnon omaavat eivät voi hakea enää ollenkaan. Melko mielenkiintoisella tavalla lähdetään taistelemaan syrjäytymistä vastaan peitset tanassa, jos minulta kysytään. Ei tämä homma voi toimia näin. Oikeasti.

6 kommenttia:

  1. Miten toi yhteishaku on voinut muuttua tuollaiseksi kuin kerroit?! Ihan älytöntä...?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli aika iso yllätys kyllä. Aika paska homma etenkin niiden kannalta, joille on sanottu yläasteella, että "kannattaa kuitenkin hommata joku ammatti, pitää olla joku nimi", yms. Itsekin kuulun näihin, moni joka olis sitten lähtenyt opiskelemaan vaan "jotain", on nyt jumissa sen ratkaisunsa kanssa, jos ei ole käynyt lukiota tai numerot ei riitä, niin aika turha on miettiä vaikka yliopistoa, tai jonkun toisen alan ammattikorkeaa. Tuntuu, että tässä meni nyt aika ison porukan elämä päin helvettiä, melko pienen porukan kustannuksella. Nuorisotakuu ei olisi huono asia, jos se koskisi KAIKKIA NUORIA ja auttaisi niitä oikeasti omasta elämästään sivuun työnnettyjä (lähinnä 20-29-vuotiaita, ei pääasiassa 16-vuotiaita. Näistä suurin osa asuu kuitenkin vielä kotona, ja heillä on mahdollisuuksia miettiä valintojaan. Paitsi nyt, kun hakematta jättämisestä tai koulutuksen keskeyttämisestä menettää pisteitä.) Tällaisenaan tämä herättää itsessäni turhautumista näiden ihmisten puolesta, jotka nyt joutuu katselemaan ei-oota, kun ensin psyykataan aloittamaan alusta taas kerran.

      Poista
  2. Ymmärsinkö oikein siis tämän uuden tilanteen että jos on ammatillinen koulutus niin nyt joutuu käymään alusta lukion ennen kuin voi hakea korkeakouluun? Tuntuu hullulta että järjestelmä muuraa tuolla tavalla seinän umpeen... Moni ala on oikeasti sellainen että vasta kokemuksen kautta tietää tykkääkö... Ja kun työuria pidennetään ja eläke-ikä nousee varmaan meidän elinaikanamme sinne yli 70... Niin kyllä täällä on aikaa uudelleenkouluttautua jos odotetaan että ihmiset tekevät 50 vuoden työuria! Oikeus muuttaa mieltä on ihan perusedellytys... Ja tuntuu hullulta että marginalisoidaan porukkaa, jos nyt tilanne on se että vain osa voi hakea jatkoon...?!

    VastaaPoista
  3. Siitä en ole aivan varma, uskoisin että voit hakea korkeakouluun, mutta voi olla että sieltä vetelee aika monet lukiotodistuksella ohi. En ole varma pääsetkö lukioon, mutta ainakin juuri koitettiin ammattikouluun hakea, eikä kone antanut edes tehdä sitä, kun on valmistunut ammattiin. Joo, meillekin opo saneli yläasteella, että "haette nyt vaan jonnekin ja sitten voi vaihtaa alaa, jos siltä tuntuu." On tässä nyt ollut muutamia vuosia aikaa, ennen kuin tämä potkaisi käyntiin, mutta tästä eteenpäin tilanne vaikeutuu huomattavasti. Ja ainakin pari vuotta sitten nuorille sanottiin vielä samaa. Tietysti voi sitten katsella aikuiskoulutusmahdollisuuksia, jotka tavallisesti duunaillaan näyttötutkintoina, ja joihin opiskelu maksaa. Mikäli pänttäät riittävästi, niin en usko, että on mahdotonta päästä korkeakouluunkin, mutta lukiolaisten etuna on se, että se koko koulutus tähtää vain korkeakouluun pääsemiseen.

    VastaaPoista
  4. Meillä taas opo sanoi että hakekaa ehdottomasti ammatilliseen koulutukseen, älkää lukioon! Itse siis menin silloin lukioon koska en vielä tiennyt mitä olisin halunnut tehdä, yritän nyt siis vain ymmärtää tätä uudistusta... Eli näyttää siltä että ammatillisesta koulutuksesta voi hakea korkeakouluun (ymmärsin äsken väärin) mutta ei enää toiseen ammatilliseen koulutukseen? Tajusinko nyt??:D Ihan hullua kyllä sekin, että miksi ei voisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt käsitit oikein. Mielestäni siinä on vinksahtaneinta se, että nyt on hoettu sitä, että elinikäinen oppiminen nousee avainasemaan, kun ihmisten urat ei enää koostu yhdestä ammatista, ja sitten torpataan heti perään se eri ammatteihin kouluttautuminen, tai ainakin sen tukeminen...

      Poista