Yö tutki
käsiään hämärässä. Ne alkoivat käydä jo vanhoiksi ja ryppyisiksi, mutta hän
tiesi, että hänellä olisi vielä ikuisuuksia edessään, ennen kuin hänelle
tarjottaisiin ikuinen valo ja autuus.
Hän heilautti päätään ja tähdet helähtivät hänen otsallaan lähes kuuluvasti.
Tuuli oli kevyt ja lauloi pimenevissä metsissä. Yö kääntyili ja kulki hitaasti
yli maan, peittäen kaiken pehmeällä, raskaalla viitallaan. Se kulki kunnes
lopulta saapui laakson laidalle. Siellä se näki aamun ensi kajastuksen,
tervehti aurinkoa vakavana ja poistui vähin äänin...
---------------
Jussi oli
palauttamassa pulloja. Hänellä oli taas ollut pitempi putki takanaan ja hän
huohotti raskaasti. Pullokone näytti kaakeliseinästä esiin pilkistävältä
moolokin kidalta, joka odotti hänen syntejään voidakseen nielaista ne kokonaan
ja laskeakseen niille arvoisensa hinnan. Jussin roikkuva maha paistoi vähän
villapaidan alta, hänen paksu niskansa punoitti ja hän tunsi olonsa hieman
vaikeaksi. Krapula, se ei kyllä ollut ihmisten tila, ei sitten mitenkään! Kuka
senkin oli keksinyt! Kuka ylipäätään oli keksinyt, että oli hyvä idea kaataa
viinaa kurkkuunsa ilta toisen perään? Vaan eihän sitä tämän ikäisellä
työttömällä miehellä muutakaan tekemistä ollut. Se oli ihan yleistä heidän
keskuudessaan, olla vähän viinaan ja naisiin menevä. Jussin punotus kävi yhä
pahemmaksi ja hän tunsi veren jyskyttävän päässään. Hänen rintaansa puristi ja
villapaita tuntui kuristavan häntä. Hän nyki paidan kaulusta ja puuskutti,
yritti pitää kiinni tajunsa rippeistä, mutta kaatui kuitenkin pullokoneen
viereen. Kauppakeskuksen
ensiapuhenkilökunta kutsuttiin paikalle, ja he koittivat painella ja puhallella
Jussia aikansa, mutta ei auttanut mitään. Mies oli kuollut kuin kivi.
--------
Hän katseli
oppilaitaan luokan edestä. Koko huone täynnä keskenkasvuisia uuvatteja, joilla
ei riittänyt kiinnostus mihinkään Angry Birdsiä vaativampaan. Tai edes
helpompaan! Eihän tässä nyt kuitenkaan oltu mitään kvanttifysiikkaa
opiskelemassa, vaan biologiaa! Ei mitään järjenvastaista tai vaikeaa, vain evoluutiota
ja sen sellaista. Hän oli hetki sitten kysynyt näiltä isänmaan toivoilta, millä
tavoin evoluutio muokkaa lajien kehitystä, he olivat puhuneet tästä koko tunnin
viimeksi eilen, eikä nyt meinannut yhtään kättä nousta ylös. Kaikki pelasivat
ja keskittyivät omiin touhuihinsa, muutama harva toki kuunteli, mutta teki sen
lasittunein katsein. Luokalla ei ollut
edes yhtään kreationistia, himouskovaisen perheen lasta, joka olisi väittänyt
vastaan. Jos oli olemassa jumala, se oli rakentanut hänelle helvetin hänen
omaan luokkaansa. Jumala! Jos olet
siellä, lähetä tähän luokkaan edes yksi raivoisa uskispentu, hän ajatteli
tylsistyneessä mielessään, ennen kuin kysyi uudestaan.
----------------
Piirtelin
kuvia tyhjälle paperille tylsistyneenä. Geometrisiä kasvoja, jotka alkoivat
elämään omaa elämäänsä silmissäni ja mielessäni. Ne liikkuivat, pyörivät ympäri
paperia ja toimittivat omia asioitaan. Ne saivat seuraa, uusia geometrisiä
naamoja, uusia elämäntarinoita. Tuossa oli pappi, joka oli kaikkien tuntema
juoppo, mutta sunnuntaisin aina kylän pyhin ja arvostetuin mies, mistä syystä
kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan hänelle arkena, hänen toimittaessaan
tyhjän virkaa kyseenalaisin tavoin. Tuossa koko omaisuutensa pörssissä hävinnyt
ja siitä seonnut yritysjohtaja, joka kulkee vain laihana haamuna, jonka ennen
niin turpeat posket roikkuvat luisevien poskipäiden yllä. Tässä opiskelija,
joka tunnilla tylsistyneenä tuhertelee geometrisiä naamoja, jotka alkavat elää
omaa elämäänsä hänen silmissään ja mielessään.
---------------
Mikko ei usein ostanut huumeita. Nyt hän oli
saanut joltakin kaveriltaan epämääräisen puhelinnumeron. Sen omistava
mies kuulema myi pilveä. Luokkakaverit olivat nauraneet Mikolle, koska
hänellä ei ollut kokemuksia huumeista, ja siksi hän päätti nyt viedä
itseltään tämänkin neitsyyden, muiden pilkan saattelemana, kuten oli
tehnyt sen toisenkin neitsyyden kanssa. Mikko sai osoitteen, joka oli
kaupungin huonommassa osassa. Hän meni sinne vähän epäröiden, soitti
summeria ja meni vahvan hajuiseen rappukäytävään. Hän soitti ovikelloa.
Oven avasi melko pitkä ruskeasilmäinen ja -hiuksinen mies, jolla oli
päässään lippalakki. Nenän alla komeilivat muhkeat viikset, jotka saivat
hänen hymynsä näyttämään todella sydämelliseltä. Mikko astui sisään ja
heti ensimmäisenä mies tarjosi hänelle kahvia ja tiikerikakkua.
-Pyrin nimittäin Vuoden Alamaailman Yrittäjäksi, ja asiakastyytyväisyys on minulle tärkeää! mies selitti.
-Kuinka kuvailisit kokemustasi tähän asti asteikolla yhdestä viiteen?
Mikko katseli häntä epävarmana, ja vastasi kohteliaasti viisi. He kävivät läpi lyhyen kaavakkeen, ja mies kirjasi vastauksia huolellisesti, vilauttaen välillä komean hymynsä. Kahvit juotuaan he menivät olohuoneeseen, jossa mies punnitsi hänelle oikean määrän. Mikko lähti tyytyväisenä, miehen ystävällisten terveisten saattelemana, ja rehellisesti sanoen hivenen hämmentyneenä.
------------------Pyrin nimittäin Vuoden Alamaailman Yrittäjäksi, ja asiakastyytyväisyys on minulle tärkeää! mies selitti.
-Kuinka kuvailisit kokemustasi tähän asti asteikolla yhdestä viiteen?
Mikko katseli häntä epävarmana, ja vastasi kohteliaasti viisi. He kävivät läpi lyhyen kaavakkeen, ja mies kirjasi vastauksia huolellisesti, vilauttaen välillä komean hymynsä. Kahvit juotuaan he menivät olohuoneeseen, jossa mies punnitsi hänelle oikean määrän. Mikko lähti tyytyväisenä, miehen ystävällisten terveisten saattelemana, ja rehellisesti sanoen hivenen hämmentyneenä.
He muistivat
isänsä aina etäisenä. Hän oli aina puhelimensa kimpussa, jokaikisessä
valokuvassa, jokaisella aterialla, jokaisessa perhejuhlassa. Lapset olettivat,
että hän oli aina ollut niin kovin rakastunut työhönsä, ettei malttanut olla
hoitamatta tärkeitä asioita myös vapaa-ajallaan. Silti he rakastivat isäänsä ja
sallivat tämän olla omissa oloissaan. He eivät malttaneet häiritä hänen
tärkeitä toimiaan yrittämällä kiinnittää hänen huomiotaan ensimmäisiin
haparoiden tehtyihin polkaisuihin pyörällä, tai kyselemällä tältä seksistä tai
kesätöiden hakemisista. He olivat kärsivällisiä ja pitkämielisiä rakkaudessaan.
Kun heidän isänsä lopulta kuoli, he eivät malttaneet olla vilkaisematta tuon
mystisen puhelimen näyttöä. Siinä vilkkui Tetris-ruutu täynnä palikoita,
ennätyspistemäärä vilkkui surullisena muistomerkkinä heidän isänsä
saavutuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti