sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Silippuja ja nukkumaan..



Kaikki tämän maailman timantit ja tähdet taskussaan hän meni panttilainaamoon. Nyt on pakko saada jotain, ihan mitä tahansa, hän ajatteli. Hän katseli seinillä olevia kitaroita, hyllyssä olevia koruja ja ihmisten vanhoja arvoesineitä, kolikkokokoelmia, mitä lie rompetta, jota ihmiset rahan puutteessaan olivat kantaneet panttilainaamoon. Myyjä tuli takahuoneesta, hän haisi hieman viinalle ja näytti väsyneeltä. Mystinen asiakas seisoi kädet taskussaan, pitkät jalat suorana kuin haikara. Hän tarkkaili kaikkea mitä myyjällä oli myytävänä. Hän ei tahtonut mitään. Hän ei tahtonut ostaa liikkeestä yhtään mitään. Mutta hän tarvitsi jotain. Hän kaivoi taskustaan tähtiä ja timantteja ja heitti ne huolimattomasti tiskille.
-Mitä näillä saa? hän kysyi.
Myyjä katseli niitä nostaen lasejaan silmilleen, haroi tähtien ja timanttien kasaa ja arvioi niiden ikää.
-Ei näistä kyllä ihan kauheita, tähdetkin ovat näin vanhoja. Niitä ei oikein voi myydäkään, kun räjähtelevät kohta puoliin, ja sitten on ihmisten olohuoneet täynnä supermassiivisia mustia aukkoja. Eikö sinulla olisi vaikka jotain valokuvakehystä, voisin vaihtaa sen tuollaiseen kitaraan tuolta seinältä, tai...
-Saako näillä Mitään? Minä tarvitsen Jotain. Asiakas katsoi myyjää tiukasti. Tämä vastasi katseeseen lasiensa yli.
-No... En minä nyt kyllä uskalla ottaa riskiä. Ei näillä mitään saa, ihan hyödytöntä roskaa..
Asiakas nyökkäsi ymmärtäväisenä ja katselee seinillä olevia asioita. Munaleikkureita, polkupyöriä, tyhjiä lasipulloja.
-Harmin paikka.. Olisin niin kovasti tahtonut ostaa jotain.
Ovi soitti kelloa hänen perässään.
---------
Hän sytytti tulitikun. Rikkipää syttyi rähähtäen ja savukiehkura nousi ylös suoraan hänen sieraimensa. Miten se aina osasikin nousta suoraan nenään? Hän yskäisi ärsyyntyneenä ja vei tikun kauemmas nenästä. Se sammui liikkeen ja kylmän, tuulisen ilman seurauksena. Oli talviyö ja satoi hiljalleen lunta. Hän murahti turhautuneena ja avasi askin. Vielä kolme tikkua jäljellä. Hän oli aina ollut huono saamaan uunejakin syttymään, monesti saattoi tuhraantua kymmenenkin tikkua, ennen kuin tuli päätti alkaa tanssia vapaaehtoisesti. Hän otti askista uuden tikun, raapaisi sillä askin pintaa. Leimahdus, ja äkillinen tuulen puuska, joka puhalsi sen sammuksiin. Perkele! Uusi tikku. Se katkesi samantien. Hän alkoi olla jo hyvin turhautunut, ja bensan haju alkoi pikkuhiljaa särkeä päätäkin. Hänellä oli vielä yksi tikku. Hän sulki silmänsä ja nosti tulitikkuaskin otsalleen, luki mielessään jonkin sanattoman, lyhyen rukouksen. Hän avasi askin, kaivoi sormet täristen viimeisen tikun. Se putosi hänen sormistaan lumihankeen. Hän yritti etsiä sitä, mutta ei kyennyt löytämään tikkua hangesta enää. Ei voinut minkään. Pomon talo ei palaisikaan tänä yönä.
----------
Saksi-Yrvinen oli toimiston kovin jätkä. Omasta mielestään ainakin. Hän oli tarkka siitä, ettei kukaan lusmuillut työaikana, hän sai kaikki kiinni Facebook-pelien pelaamisesta ja oli innokas raportoimaan kyseenalaisesta ajankäytöstä ylöspäin. Johtoporras piti häntä käsikassaranaan, ja siitä syystä kaikki vihasivat Saksi-Yrvistä. Nimensä tämä oli saanut tavastaan hamstrata kaikki kerroksen sakset omalle pöydälleen, josta pystyi valvomaan niiden lainaamista ja palauttamista. Mikäli saksia ei palautettu puolen tunnin kuluessa, hän alkoi naputella pöytää ja örähdellä merkitsevästi. Lopulta kävi kuten arvata saattaa. Joku kolmatta päivää energiajuomilla valvonut toimistorotta menetti hermonsa Yrvisen örähtelyyn ja työnsi sakset pystyyn tämän silmiin ja kuristi hänet hengiltä. Saksi-Yrvinen tuhkattiin ja leviteltiin toimiston zen-puutarhaan.
----------
Buck oli ameriikan mies. Hän oli tullut tänne kylmään pohjolaan naisen perässä, mutta se nainen oli lähtenyt lätkimään ajat sitten. Sen jälkeen Buck oli lähinnä ryypännyt kaksionsa sohvalla ja heitellyt kananmunia seinään, tietämättä itsekään miksi. Se oli vain tuntunut kännissä hyvältä idealta, mutta nyt kolmen viikon jälkeen se ei enää vaikuttanutkaan niin hyvältä idealta. Sinne menivät takuuvuokrarahat. Hän voisi samantien laittaa koko kämpän lunastuskuntoon, saatana! Tästä maasta ei saanut edes kunnon viskejä ja kaikki muukin tuntui olevan ihan perseestä. Hänellä oli kylmä koko ajan, asunnon lämmityskään ei pelannut kunnolla. Hän oli taas päissään, jostain halvasta paskaviskistä. Hän nosti telkkarinsa ja päätti heittää sen parvekkeelta alas, ihan vain saadakseen jotain toimintaa tylsään iltaansa. Liukkaalla parvekkeella hänen käärmeennahkabootsinsa lipesivät ja hän lensi telkkari edellä katuun.
-------

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti