Kaikki tämän
maailman timantit ja tähdet taskussaan hän meni panttilainaamoon. Nyt on pakko
saada jotain, ihan mitä tahansa, hän ajatteli. Hän katseli seinillä olevia
kitaroita, hyllyssä olevia koruja ja ihmisten vanhoja arvoesineitä,
kolikkokokoelmia, mitä lie rompetta, jota ihmiset rahan puutteessaan olivat
kantaneet panttilainaamoon. Myyjä tuli takahuoneesta, hän haisi hieman viinalle
ja näytti väsyneeltä. Mystinen asiakas seisoi kädet taskussaan, pitkät jalat
suorana kuin haikara. Hän tarkkaili kaikkea mitä myyjällä oli myytävänä. Hän ei
tahtonut mitään. Hän ei tahtonut ostaa liikkeestä yhtään mitään. Mutta hän
tarvitsi jotain. Hän kaivoi taskustaan tähtiä ja timantteja ja heitti ne
huolimattomasti tiskille.
-Mitä näillä
saa? hän kysyi.
Myyjä
katseli niitä nostaen lasejaan silmilleen, haroi tähtien ja timanttien kasaa ja
arvioi niiden ikää.
-Ei näistä
kyllä ihan kauheita, tähdetkin ovat näin vanhoja. Niitä ei oikein voi
myydäkään, kun räjähtelevät kohta puoliin, ja sitten on ihmisten olohuoneet
täynnä supermassiivisia mustia aukkoja. Eikö sinulla olisi vaikka jotain
valokuvakehystä, voisin vaihtaa sen tuollaiseen kitaraan tuolta seinältä,
tai...
-Saako
näillä Mitään? Minä tarvitsen Jotain. Asiakas katsoi myyjää tiukasti. Tämä
vastasi katseeseen lasiensa yli.
-No... En
minä nyt kyllä uskalla ottaa riskiä. Ei näillä mitään saa, ihan hyödytöntä
roskaa..
Asiakas
nyökkäsi ymmärtäväisenä ja katselee seinillä olevia asioita. Munaleikkureita,
polkupyöriä, tyhjiä lasipulloja.
-Harmin
paikka.. Olisin niin kovasti tahtonut ostaa jotain.
Ovi soitti
kelloa hänen perässään.
---------
Hän sytytti
tulitikun. Rikkipää syttyi rähähtäen ja savukiehkura nousi ylös suoraan hänen
sieraimensa. Miten se aina osasikin nousta suoraan nenään? Hän yskäisi
ärsyyntyneenä ja vei tikun kauemmas nenästä. Se sammui liikkeen ja kylmän,
tuulisen ilman seurauksena. Oli talviyö ja satoi hiljalleen lunta. Hän murahti
turhautuneena ja avasi askin. Vielä kolme tikkua jäljellä. Hän oli aina ollut
huono saamaan uunejakin syttymään, monesti saattoi tuhraantua kymmenenkin
tikkua, ennen kuin tuli päätti alkaa tanssia vapaaehtoisesti. Hän otti askista
uuden tikun, raapaisi sillä askin pintaa. Leimahdus, ja äkillinen tuulen
puuska, joka puhalsi sen sammuksiin. Perkele! Uusi tikku. Se katkesi samantien.
Hän alkoi olla jo hyvin turhautunut, ja bensan haju alkoi pikkuhiljaa särkeä
päätäkin. Hänellä oli vielä yksi tikku. Hän sulki silmänsä ja nosti
tulitikkuaskin otsalleen, luki mielessään jonkin sanattoman, lyhyen rukouksen.
Hän avasi askin, kaivoi sormet täristen viimeisen tikun. Se putosi hänen
sormistaan lumihankeen. Hän yritti etsiä sitä, mutta ei kyennyt löytämään
tikkua hangesta enää. Ei voinut minkään. Pomon talo ei palaisikaan tänä yönä.
----------
Saksi-Yrvinen
oli toimiston kovin jätkä. Omasta mielestään ainakin. Hän oli tarkka siitä,
ettei kukaan lusmuillut työaikana, hän sai kaikki kiinni Facebook-pelien
pelaamisesta ja oli innokas raportoimaan kyseenalaisesta ajankäytöstä ylöspäin.
Johtoporras piti häntä käsikassaranaan, ja siitä syystä kaikki vihasivat
Saksi-Yrvistä. Nimensä tämä oli saanut tavastaan hamstrata kaikki kerroksen
sakset omalle pöydälleen, josta pystyi valvomaan niiden lainaamista ja
palauttamista. Mikäli saksia ei palautettu puolen tunnin kuluessa, hän alkoi
naputella pöytää ja örähdellä merkitsevästi. Lopulta kävi kuten arvata saattaa.
Joku kolmatta päivää energiajuomilla valvonut toimistorotta menetti hermonsa
Yrvisen örähtelyyn ja työnsi sakset pystyyn tämän silmiin ja kuristi hänet
hengiltä. Saksi-Yrvinen tuhkattiin ja leviteltiin toimiston zen-puutarhaan.
----------
Buck oli
ameriikan mies. Hän oli tullut tänne kylmään pohjolaan naisen perässä, mutta se
nainen oli lähtenyt lätkimään ajat sitten. Sen jälkeen Buck oli lähinnä
ryypännyt kaksionsa sohvalla ja heitellyt kananmunia seinään, tietämättä
itsekään miksi. Se oli vain tuntunut kännissä hyvältä idealta, mutta nyt kolmen
viikon jälkeen se ei enää vaikuttanutkaan niin hyvältä idealta. Sinne menivät
takuuvuokrarahat. Hän voisi samantien laittaa koko kämpän lunastuskuntoon,
saatana! Tästä maasta ei saanut edes kunnon viskejä ja kaikki muukin tuntui
olevan ihan perseestä. Hänellä oli kylmä koko ajan, asunnon lämmityskään ei
pelannut kunnolla. Hän oli taas päissään, jostain halvasta paskaviskistä. Hän
nosti telkkarinsa ja päätti heittää sen parvekkeelta alas, ihan vain saadakseen
jotain toimintaa tylsään iltaansa. Liukkaalla parvekkeella hänen
käärmeennahkabootsinsa lipesivät ja hän lensi telkkari edellä katuun.
-------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti