Tänä nimenomaisena päivänä minut on syystä tai toisesta vallannut hillitön hinku lähteä täältä Suomesta Afrikkaan. Aivan sama minne sinne, mieluiten Etelä-Afrikkaan, josta hämärästi tunsin joskus pari tyyppiä, tai Beniniin voodooreissulle. Sillä saattaa olla vaikutusta, että olen koko päivän kuunnellut Die Antwoordia ja katsellut Henry Rollinsin keikkoja youtubesta, hän puhuu Afrikassa reissailusta melkein jokaisessa kumminkin. Sinne niin leijonien sekaan soittelemaan tukilaulua savannille! Ai että!
Suunnitelmat Hebosagilin pällistelystä muuttuivat, kun rahatilanne ei tulevaisuutta ajatellen ehkä sallikaan mitään ylimääräistä. No, menee tämä ilta kotona jumitellessakin, siivottiin ja täällä alkoi taas heti näyttää tyhjemmältä, vasta muutetulta. Nyt keiteltiin kahvit ja odottelen, että Yle Areenaan tulee perjantaiset asiaohjelmat pällisteltäväksi. Nämä ovat hyviä aikoja käyttää keikkojen bookkailuun ja kaikkeen muuhun tuollaiseen pakolliseen pahaan, jota on kuitenkin tehtävä kaiken muun duunin ohella. Eli siis toimistotyötä tästä tuli, ei paljon työsuojeluvaltuutetut tunteja vahdi, säddänä!
Jossain noissa Rollinsin videoissa tuli kommenteissa vastaan taas hirveää vääntöä siitä, miten tuokin jätkä on täysi mulkku. Jos jostain tiedän jotain tähän ikään mennessä, niin se on nimenomaan mulkun maineesta. Minulla on ollut sellainen 17-vuotiaasta, ja minulla on myös melko tarkka näkemys siitä, miten sellaisen maineen kykenee itselleen muodostamaan. Mulkku on nimitys sellaiselle ihmiselle, joka tietää mitä tekee, pyrkii määrätietoisesti tavoitettaan (joka usein on vähintään muutamien muidenkin yksilöiden tavoite) kohti ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Mulkku on nimitys, jonka antavat tavallisesti päämäärättömästi ympäriinsä harhailevat ihmiset, sellaiset jotka kokevat toisen yksilön itsetuntemuksen, määrätietoisuuden ja selväpäisyyden olevan jotenkin itseltään pois. Vaikka se ei todellisuudessa olisikaan. Omat kokemukseni herra Rollinsista perustuvat toki ulkopuoliseen observointiin, sekä muutamien sähköpostien mittaisiin kirjeenvaihtoihin, mutta sanoisin, että ihminen joka käyttää vähää aikaansa vastatakseen joka helvetin sähköpostiin, jopa jollekin suomalaiselle mulkulle, ei voi olla täysi mulkku.
Tiedän, että olen monissa porukoissa hieman ristiriitaisen kaverin maineessa. Hyvä. Se ei kiinnosta minua yhtään, en pyri aiheuttamaan ristiriitoja tai hämmennystä, mutta pieni osa minusta nauraa itsekseen aina silloin, kun joku tulee kertomaan minulle, että joku jota en edes tunne, on jossakin päin sanonut minua mulkuksi. Voin vaikuttaa siltä sellaiselle, joka ei minua tunne, varmasti. Minulla ei ole kauheasti sanottavaa vaikkapa ihmisille, jotka tahtovat ruokkia vanhoja kliseitä ja lujittaa jotain homehtuneita stereotypioita vaikkapa rokkenroll-elämästä. Jos taas tahdot luoda jotain, tahdot sellaisen laulajan joka ei välttämättä ole kauhean hyvä, mutta ei maksa mitään, ei omaa itsekunnioitusta ja vetää samaa kahden tavun pätkää uudestaan ja uudestaan kunnes olet siihen tyytyväinen, I'm your guy. Jos ollaan samalla sivulla siitä, mitä ollaan tekemässä, mikä on päämäärä ja homman nimi, niin työmoraalista asioiden toteutus ei jää kiinni. Se on yksi sellainen asia, joka nopeasti vakiinnuttaa ja lujittaa sitä mulkun mainetta joidenkin ihmisten silmissä, samoin kuin se, että tahtoo suhtautua omiin tekemisiinsä rehellisesti. Jos vaikka tietää soittaneensa paskan keikan, ei paljoa nappaa kuunnella mitään selkääntaputtelua. Sekin tulkitaan yllättävän usein kusipäisyydeksi, mikä vähän ihmetyttää itseäni. Mutta se ei ole mitään muuta, kuin introvertti-ekstrovertti-akselin ristiriita. Ekstrovertit suhtautuvat luontevasti sosiaaliseen etikettiin ja sen ylläpitoon, introverteillä taas on taipumusta eksessiiviseenkin rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan, mikä nimenomaan aiheuttaa tätä kiusallista jännitettä joidenkin ihmisten välillä. Koska olen ilmeisen autisti näissä suhteissa, en monesti edes tajua, että minua muka pitäisi kiinnostaa.
Televisiossa Stradassa juuri nyt, ja Areenassa hetken kuluttua, tarinoi muuten nyt Hassan Blasim, Irakista paennut kirjailija, jonka kanssa olen muutaman kerran jutellut. Fiksu ja mukava kaveri, pitää koittaa kaivaa tuo novellikokoelmakin jostain käsiin ja lueskella. Kannattaa katsoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti