maanantai 17. helmikuuta 2014

Mitenhän käy...

Jos meikä jostakin tässä uudessa elämässäni nauttii, niin siitä että bussissa kulkeminen on niin suuressa osassa ihan jokapäiväistä elämää. Saa vain istua autossa ja kulkea paikasta toiseen, vaikka paikat ovatkin melko pitkälti samoja, ja asiat joita teen perillä ovat melko pitkälti samoja. Uuden bändin hommatkin alkavat olla melko hyvin läjässä, on tullut heiluttua siinä vähän päälle kuukausi kai, ja nyt on jo keikkasetti kasassa. Se on helvetin hienoa huomata, että jotkut jaksavat ja tahtovat ainakin vielä aluksi duunailla asioita yhtä nopeaa tahtia. Kai se on joku helvetin Matti Nykäsmäinen "ollaan me sitten pitempään perillä"-juttu, mutta ihan sama. Kun hommat futaa, niin hommat futaa. Tänään sain pitkästä aikaa pimputella passoa, sekin on aika hauskaa hommaa, vaikka olikin sormenpäät jo aika äkkiä tohjona. Nyt pitää sitten vain duunailla siihenkin biisiin vielä tuo sössötyspuoli kuntoon, niin voi ensi viikolla jo nauhoitella taas kaikki biisit.

Meinaa olla pientä talviröhän poikasta, kun en oikein osaa ottaa tätä tämän hetkistä talvea ihan hirveän vakavasti. Se olisi ehkä helpompaa, jos olisi kylmempi, nyt vaan huitelen lähikauppaankin ilman takkia ja palellun. Keskiviikkona pitäisi vedellä seuraavia treenejä, että siihen asti annan itselleni aikaa parantua rauhassa, sitten se tapahtuu väkisin. Ei tässä muutenkaan jouda mitään sairastelemaan, kun tuntuu, että pitää koko ajan jotain kikkailla tuon tulevan Euroopan rundinkin kanssa. Nyt ei taas ole kuskia/miksaajaa ja pitää alkaa pikkuhiljaa improvisoida. Meikä olisi jo valmis lähtemään parilla henkilöautolla ja lainaamaan romppeita paikallisilta bändeiltä, koska bensakaan ei ainakaan viime reissulla ollut niin saatanan kallista, ettäkö siihenkään olisi mennyt rahaa yli kahta sataa euroa, eikä tässä reissussa oikeastaan edes ole, kuin joku 1000 kilometriä enemmän, eli siltä kantilta ajatellen ei käytännössä mithän!

Saa nyt nähdä miten tässä käy, mutta miksaustaitoiselle C-kortilliselle ihmiselle olisi tässä homma. Auto on, työnkuvana ajaa 4000 kilometriä yhtäsoittoa, kuunnella huonoja humalaisia insidejuttuja, miksata kahta paskaa bändiä, ja siinä vieressä on koko ajan yksi vitun rasittava besserwisser (allekirjoittanut) neuvomassa. Eikös ole ihan unelmaduuni!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti