Suomi (ja oikeastaan koko maailma) alkaa näyttää pikkuhiljaa vain hyvin huonolta vitsiltä tai todella paljon liioitellulta karikatyyriltä omasta itsestään. Ensinnäkin Sonera alkaa laskuttaa mobiilidatan käytöstä taas, mikä nyt ei suoranaisesti koske minua itseäni, mutta vituttaa silti, kun syynä on lähinnä ihan vain ja ainoastaan ahneus, jota sitten sanotaan "tasapainoon pyrkimiseksi", koska ahneus kuulostaa paperilla ja haastatteluissa paljon ikävämmältä, kuin tasapainoon pyrkiminen. Veikkaisin, että jos tuollainen käytäntö yleistyisi (mitä epäilen, koska kilpailijat lähinnä hyppivät riemusta asiakastulvan edessä, mikäli Sonera noin tyhmäksi heittäytyy), tämä meidän hieno tietoyhteiskuntamme, ja pahimmillaan ihmiskunnan teknologinen kehitys menisi jumiin. Yksi informaation vapauden perusedellytyksiä on kuitenkin tämä nykyisenkaltainen johdottomuus, nopeus, riippumattomuus ja alhainen hinta. Jos näistä aletaan karsia, ei ole järkeä ylläpitää koko systeemiä (spotifyt, yms.) sitä varten, kaiken hinta nousee koska sen kustannukset jaetaan harvempien käyttäjien kesken, eikä lopulta kenelläkään ole taas varaa yhtään mihinkään. Enkä siis puhu nyt vain jostain Telia-Sonerasta, vaan tällaisesta kehityssuunnasta yleensäkin.
Toisekseen näemmä on jostakin Helsingissä annettu ääliömäisiä määräyksiä siitä, ettei terasseilla saa olla värikkäitä markiiseja tai päivänvarjoja tai lasia tai mitä lie. Pointtina se, ettei yksikään ohikulkija, iästä tai henkisestä ja fyysisestä kunnosta huolimatta, saa assosioida viinan juontia kivaan. Kaikessa tässä meikäläistä vituttaa kaikkein eniten se, että tämä on taas vain yksi yritys livahtaa sellaisesta vaikeasta asioiden kokonaisuudesta, kuin YKSILÖN VASTUU OMASTA JÄLKELÄISESTÄÄN. Jos olet tehnyt tänne pallolle naperoita, olet niistä melkolailla vastuussa. Samoin olet vastuussa siitä, millaisen kuvan maailmasta heille annat, miten opetat heidät suhtautumaan sellaisiin vaikeisiin asioihin, kuin huumeet, alkoholi, seksi, röökaaminen, väkivalta, rakkaus, mitä vaan keksit. Jos vaan piilotellaan alkoholin käyttö ja käyttäjät maailmasta, siitä tulee se valkoinen karhu siinä klassisessa kokeessa, jossa haastattelun aluksi kielletään ajattelemasta valkoista karhua, ja sitten käsketään soittamaan kelloa aina, kun se pirulainen livahtaa mieleen. Mitä enemmän hyssytellään, sitä radikaalimpana tekona lapset ja nuoret näkevät tämän tabun rikkomisen, ja sitä enemmän sitä tehdään ihan vain tabujen rikkomisen halusta ja yleisestä, nuorelle ominaisesta kapinamentaliteetistä. Kaikki tämä on kuitenkin ehkäistävissä muutamalla suhteellisen lyhyellä keskustelutuokiolla. Kiihkoton asenne ja asiallinen suhtautuminen tuo nuorellekin vähän muutakin perspektiiviä, kuin sen, että vittu aikuisetki dokaa ja mä oon jo ihan riittävän aikuinen. Huumori auttaa aina, mutta se tarvitsee kontekstin tajua, joka harmittavan usealta ihmiseltä tuntuu puuttuvan melkolailla kokonaan.
Eikä pidä luulla, että jotenkin vähättelisin päissään heilumisen yleistä ärsyttävyyttä katukuvassa. Mutta ei se todellakaan ole suurimpia ongelmia, mitä meillä yhteiskuntana on. Toisaalta taas ne oikeat spurgut ovat monesti ystävällisintä, avarakatseisinta ja leppoisinta, joskin myös haisevinta seuraa, jota kadulta voi löytää. Ongelmaksi näkisin ennemmin sen, jos ei suhtauduta rehellisesti ja avoimesti sosiaalisiin ongelmiin, vaan peitetään ne kaikenlaisilla ulkokultauksilla ja yritetään kieltää niiden olemassaolo, vaikka mätänemisprosessi ei sisäisesti tyrehtyisikään yhtään mihinkään. Siitä seuraa luultavasti vain se, että jos ihmiset eivät voi nauttia alkoholia tiloissa, jotka ovat siihen erikseen tarkoitettu, siirrytään sitten puistoihin ja kaduille, minkä jälkeen on poliisipula taas otsikoissa. Eihän tämäkään asia suoranaisesti minulle kuulu, mutta kliseisesti päätin ajatella lapsia ja nuoria, kun niidenkin kanssa on tullut töitä tehtyä ja näistä asioista keskusteltua. Tiedän kuitenkin, että oikeasti kiihkoton ja vakavasti nuoret ja heidän ajatuksensa ottava ihminen voi saada aikaan jotain aktiivista aivotoimintaa niissäkin päissä, eikä se ollut ihan kaksi tyyppiä, jotka keskustelujen jälkeen vähensivät juomistaan merkittävästi, osa jopa lopetti kokonaan. Vaikka tarkoituksenani ei ollutkaan aivopestä yhtään ketään (en myöskään toivo niin tehneeni), niin tällaisen kehityksen huomaaminen on minusta lähinnä helvetin ilahduttavaa. Huomaatteko, miten käytin mietoa "ilahduttavaa"-sanaa vahvan adjektiivin kanssa, ja sain aikaan keskimiedon riemastumisen? Suomen kieli kyllä toisinaan "herättää hilpeyttä" minussa.
Taidan kohta lähteä jonnekin helvetin kauas, avartamaan näkemyksiäni ja potemaan koti-ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti