perjantai 21. helmikuuta 2014

Harvinaisen hieno haastattelu takana.

Tehtiin juuri yksi mielenkiintoisimmista haastatteluista ikinä, Spite The Mainstreamille Facebookin kautta. Siis niin, että Vilillä oli kysymykset sähköpostissa, se heitti aina yhden ilmoille ja jauhettiin siitä sitten niin pitkään, kuin juttua tuli. Parin tunnin haastattelu, josta saisi varmasti vaikka yhden pienlehden täyteen asiaa, mutta luultavasti siitä silputaan joku sellainen kohtuullisen mittainen, mikä on sinänsä sääli, koska välillä käytiin melko syvälläkin tuon kanssa. Sitä ei nimittäin tule katseltua yhtään taaksepäin, ellei joku siitä varta vasten kysele, enkä minä muista kaikkea läheskään niin hyvin, kuin nuo kaksi muuta. Siitä sitä sitten muistaa itsekin uusia juttuja, ja tajuaa vain miten hienoa noiden jätkien kanssa on soittaa. On ollut ja tulee aina olemaan. Saa nähdä mitä kaikkea tuosta säilytetään, mutta siinä tuli kyllä aika äkkiä selväksi, että meistä jokainen kunnioittaa grindcorea aika paljon. Se on antanut meille kuitenkin suunnilleen kaikki ihmiset, jotka tunnetaan, kaikki reissut, jotka on tehty, se on inspiroinut ja ajanut eteenpäin, tarjonnut meikäläiselle sellaisen henkireijän, että kykenen ryömimään aamulla yhdeksäksi töihin tuntematta sen suurempia tunnontuskia... Se opettaa nöyräksi, koska se on ylittänyt kaikki odotukset, joita meillä sille alunperin oli. Eikä niitä ollut paljoa.

Vernissan keikalta oli myös ainakin Facebookissa melko hienoja, Jouni Turusen nappailemia kuvia. Tuo keikka meni kyllä aivan helvetin hyvin, yksi parhaita keikkoja viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt niitä saisi vain olla lisää, jos joku tahtoo meidät soittelemaan ihan minne tahansa, niin kyselkää tässä tai maililla, tai ihan missä tahansa. Vastataan tavallisesti päivän sisällä, päästäänkö vai eikö, ja yleensä päästään. Livenä näytetään aböyt tältä:
Kuvan otti Jouni Turunen, jos sen täällä olo häiritsee, niin kommentti poistaa sen.


Kohta pitäisi sitten taas jo mennä nukkumaankin, huomenna ajateltiin käydä pällistelemässä Hebosagilia Yo-talolla. En kyllä tiedä missä se on, mutta kyllähän sitä nyt Hebosagilia pitää katsomassa käydä, on se vaan niin helvetin hyvä bändi. Ja teki vielä yhden viime vuoden parhaista levyistäkin. Viikonloppuna ei ole mitään ihmeempiä treenailuja, tai muitakaan ohjelmia, voisin kerrankin ottaa viikonlopun ihan vaan levon ja löllymisen kannalta. Osaisinkohan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti