keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosi käyntiin..hep!

On katseltu nyt Areenasta dokumenttisarjaa Amerikkalaisen Tv-sarjan Tarina. Suurelta osin se on ärsyttävää ja sentimentaalista ylistyslaulua television tavalle tuoda ihmiset yhteen ja tarjota suuria tunne-elämyksiä (eli sedatoida massoja ja täyttää passiivinen apatia hologrammeilla tunteista), mutta tarinankerrontaa ja henkilöhahmoja käsitteleviltä aspekteiltaan se on ollut mielestäni ihan mielenkiintoinen. Se kertoo melko paljon myös meidän aikamme trendeistä ja todellisuuskuvasta. Mustavalkoisesta menneisyydestä on siirrytty värikkäisiin antisankareihin ja moraalisiin dilemmoihin, mutta uskon silti että vahvasti kristillisten arvojen vuoksi amerikkalaisilla menee hetki ennen kuin he pääsevät irti siitä ajatuksesta, että moraali on jotakin absoluuttista ja pysyvää. Se tekisi moraalista dogmaattisen, fysiikan lakien omaisen voiman maailmankaikkeudessa, joka ei silloin olisi ihmisistä riippuvaista. Mutta kun ihmisetkin tällä pallolla ovat jo keskenään niin monissa moraalisissa ristiriidoissa uitettuja, ei mielestäni ehkä kumminkaan voida verrata moraalia vaikkapa painovoimaan. Moraali vaihtelee ihmisen mukaan, painovoima kuitenkin pitää toistaiseksi jokaisen jalat maassa.


Se ei silti tarkoita, etteikö moraalin pohtiminen olisi aina mielestäni aivan järjettömän mielenkiintoista, ja se onkin jotenkin huomattu työkuvioissakin, että etiikka ja moraalintaju ovat jotenkin hallussa. Se on mielestäni aina ollut melko mielenkiintoinen näkemys, koska olen nimenomaan sillä kannalla, että moraali venyy ja paukkuu aina kuitenkin tilanteen, perspektiivin ja tarpeen mukaan, eikä voidakaan olettaa, että ihminen tekisi aina oikein tai "pahana" ollessaan aina väärin. Ihminen näkee vain tietyn kappaleen aika-avaruutta ja suhteuttaa oman olemassaolonsa siihen ja pyrkii toimimaan joko itsensä, läheistensä tai kaikkien parhaaksi. Myöhemmin voi osoittautua aina, että se olikin paskin mahdollinen vaihtoehto. Minä tunnen melko monenlaisia ihmisiä, ja olen aina kunnioittanut jokaisen vapautta rakentaa moraalikäsityksensä ja maailmankuvansa itse. Tahdon silti usein keskustella omastani poikkeavista moraalikäsityksistä, koska tahdon ymmärtää, miten ihminen on niihin tuloksiin tullut. Useammin kuin kymmenen kertaa oma maailmankatsomuksenikin on avartunut tällaisten keskustelujen myötä, kun on miettinyt asiaa yön yli.

Aloin miettiä mennyttä vuotta. Kai aina vuoden jälkeen, kaikkien muidenkin pohtiessa ja pisteyttäessä omaa vuottansa aivan kuin olisivat päässeet jonkin pelin tason läpi (vaikka todellisuudessa kenttä vaihtuukin vasta omien syntymäpäivien aikaan, jos silloinkaan. Omat tasot tuntuvat kestäneet suunnilleen sen 7 vuotta, joka solujen uusiutumisessa menee.) alkaa miettiä, mitä oikein tuli tehtyä. Vaikka lähes jokainen yritys parantaa omaa sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaani (=työ) ampuikin minua enemmän tai vähemmän täysillä omaan nilkkaan, loppua kohti kaikki alkoi vain kääntyä paremmaksi. Lisäksi olen aivan järjettömän kiitollinen siitä, että olen saanut rakastua, tehdä kaikenlaista musiikkia kaikenlaisten ihmisten kanssa ja lukea taas aika ison kasan kirjoja ja tutustua ihmisiin, jotka ovat muokanneet jopa koko maailmankuvaani. Isojen ja tärkeiden asioiden äärellä pyörin enemmän tai vähemmän koko vuoden, mikä varmaan näkyy edelliseen verrattuna postaustenkin määrässä. Ehkä tänä vuonna on vähän rauhallisempaa, ainakin tämä on alkanut huomattavan paljon positiivisemmissa merkeissä, kuin monet aiemmat vuodet.  Ajattelimme keväällä käydä Cardiffissa Jenin ja Daninkin luona, mielestäni on melko absurdia, että täältä Tampereelta pääsee Lontooseen melkeinpä halvemmalla, kuin Lahteen. Pitää vain vähän katsella, miten nämä kevään kuviot työn ja kaiken muun osalta oikein menevät. Eiköhän tämä tästä taas polkaise itsensä vauhtiin. Jos viikonloppuna menisi vaikka Lahteen vääntämään uusia biisejä. Tänään ollaan pidetty kovaa palaveria ja kommunikoitu keskenämme vaan Tamin, Jari Kurrin ja Timo Jutilan kuvilla internetissä. Eli pakko tulla vitun hyvä levy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti