lauantai 25. tammikuuta 2014

Voodoo In C-Minor



Kävin tänään ostamassa uuden setin kieliä. Ajattelin ensin virittäväni Charvellin C:hen, mutta sitten ajattelin kumminkin, että se on vähän turhan hyvä kitara, jos meneekin kaikki vituiksi ja kaula mutkalle ja muuta. Kaupassa arvoin hetken, otin .012 setin, kun .011 kuulosti kengännauhoilta ja .013 joltain sellaiselta, mitä Eetu voisi viritellä kitaroihinsa. Tosin luultavasti sillä on varmaankin joku .019. Se tykkää vetää kaiken vähän yli. Minä tyydyin kuitenkin tuohon kaksitoistaiseen settiin ja ajattelin laittaa sen tuohon Harley Bentonin resonaattoriin. Siinä kun ei ole puuta missään muualla, kuin kaulassa, niin ei mene niin helpolla pilallekaan. Lisäksi en ole koskaan vaihtanut siihen kieliä, ja olen ostanut sen viimeisillä sivarirahoillani 2009, ihan vaan vittuillakseni systeemille. Käytännössä se vaan tarkoitti sitä, että sain syödä pieniä kiviä ja Eetu vittuili laittavansa tuon kitaran kiukaaksi vessaan. Onhan se vähän kiukaan näköinen ja kuuloinen, ei siinä.

Putsasin kaulan kaikesta ylimääräisestä paskasta ja viritin kitaran, kirkkaat kielet rämisevät melko paljon, mutta se kuulosti heti niin helvetin hyvältä, että nauhoittelin sitten viisi biisiä tässä illan aikana. Ihan vain soittamisen ilosta ja voodoon pakottamana. Tällä kertaa vain instrumentaalista musiikkia, koska se on mielestäni kumminkin aina parempaa. Miksi edes laulan biiseihin? Joskus se vaan tuntuu siltä. Jotkut biisit vain tulevat sanat edellä ulos. Toiset eivät. Nämä tulivat aika helposti ulos. Ostin joku aika sitten kirpparilta sellaisen nintendon kuuloisen Ekon Tiger-urun, soittelin sitä viimeiseen biisiin. Sekin on aika helvetin hyvän kuuloinen vekotin, vaikka kaikissa F#-koskettimissa onkin pientä häikkää, mutta se vaan särähtää juuri oikein tuossakin. En voisi olla tyytyväisempi noihin. Tuttuun tapaan ne on täysin improvisoitu, joten ei meikälläkään ollut aloittaessa hajua siitä, mihin ne tulevat loppumaan. Ainoa oli Casting The Spell, joka on sellainen juttu josta tein yhden version joskus kolme vuotta sitten. Olisin kaivanut sen jostain ja laittanut latauksen bonukseksi, mutta kun sitä ei vaan ole olemassa enää. Se oli joskus aikaa sitten Mikserissä, mutta poistin sen sieltä, ja kesällä 2012 koneeni koki suuren puhdistuksen, jossa hävisi kaikki, mitä olin tehnyt sitä ennen.

Kanteen piirtelin sitten samanlaisen voodoomaalin, jota maalailin naamaani Mustan Ristin keikoille. Olisi ehkä ihan kivakin saada taas joku sellainenkin bändi, jonka kanssa voisi duunailla tuollaisia vähän eksentrisempiäkin juttuja ilman, että ihmiset on ihan helvetin kummissaan. Pitemmän päälle ne on meikän kanssa aina kummissaan. En jaksa olla siitä kovin kiinnostunut. Voisi joskus huijata joitain vapaamielisempiä kavereita mukaan bändiin soittelemaan kaikkea tuollaista voodookolistelua, jos vaikka saisi jonkun neljäkin tyyppiä soittelemaan noita biisejä niin kyllähän niillä jo keikkoja soittaisi. Mutta eipä taida olla hirveää ryntäystä siihen bändiin. Ei haittaa. Maltan minä toistaiseksi itseksenikin näitä suhailla. Jokohan kohta on kulunut sellainen riittävä varoaika, että voin laittaa kananluut päähän duuniinkin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti