lauantai 11. tammikuuta 2014

väsyttää.

Olen yhä elossa, tämä päivä on tällä hetkellä kestänyt 22 tuntia, siihen mahtuu bussissa istumista, duunipäivä, lisää busseja, lisää bussia, odottelua, roudailua, odottelua, keikka, ja taas jotain, mikä jonkin verran ulkopuolisesta saattaa muistuttaa ehkä odottelua. Heti Lahteen päästessä olo oli ihan helvetin kireä ja ahdistunut ja melko väsynyt. Olisin lämmittänyt subin jämän mikrossa, mutta onnistuin sohlaamaan bäkkärin oven lukkoon. Onnistuttiin Eetun kanssa saamaan se varmaan viiden minuutin räpellyksen jälkeen auki, ja huomasin, ettei siellä ollut mikroa. Mutta hyväähän se leipä on kylmänäkin, kun on nälkäinen.

Keikka oli mielestäni yksi viimeaikojen parhaita, pitkälti siksi, että siinä sitä edeltänyt vitutus, jonka myöhemmin kyllä tajusin ihan rehellisesti jänskätykseksi, purkautui kunnolla. Auttoi myös, kun kerrankin huusi vähän ennen kuin meni lavalle, eli piti jonkinlaisen "äänenavauksen" siis. Eetu soitti mielestäni ehkä  paremmin kuin koskaan, vaikka plektrat vähän lentelivät. Koko bändi oli enemmän liekeissä, kuin Cheek! Mistä tuli mieleen, että lause "Jos mä oisin sä, mä luottaisin muhun!" ei ehkä toimi aivan kuten herra on sen ajatellut, vaikka onkin ihan herttainen kehoitus jokaiselle luottaa itseensä. Kaikki tuntui noilta osin menevän nappiin, paikalla oli pari tyyppiä, jotka eivät ole olleet keikoilla aikoihin, vaikka muuten porukka olikin pääosin täysin vierasta. Jonkinlainen sukupolven vaihdoksen tapainen murros alkaa selkeästi näkyä!

Nyt pitäisi laittaa likainen patja lattialle, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Huomenna aion nukkua niin pitkään, kuin vain on mahdollista, mutta olisi sitä huomiselle ihan riittävästi oikeaakin ohjelmaa, joten kaipa se on kuitenkin herättävä. Tämä on ollut aivan helvetin pitkä ja ristiriitainen päivä, en oikein vieläkään tiedä, mikä on saldo kaiken jälkeen. Olen ainakin Pohjamudan kasetin verran rikkaampi, joten kai tästä nyt jotain tulee... vittu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti