torstai 30. tammikuuta 2014

Unen näkemättömyyksiä ja Kafkamaista hulluutta.

Tuo makaroonilaatikko on niin tehokasta kamaa, että myyn nuo jämät kyllä CIA:lle unilääkkeeksi, jokaista ateriaa tähän mennessä on seurannut sellainen kuolemanuni, etten ole ihan hetkeen vastaavanlaisia "päiväunia" kokenut. Tänä aamuna heräsin ärsyttävästi kelloon kesken REMin. Joka torkulla näin jonkun uuden helvetin siistin, välähdyksenomaisen unen, mutta kuten tavallista, sitä vain ajatteli, että mitenpä sitä nyt näin siistejä hommia unohtelisi! Mikähän tuo unen unohtamismekanismi on, se minua kyllä kiinnostaisi kovasti, onko se jotain temporary filesin tyhjennystä uuden romppeen tieltä, vai miten se oikein pelittää. Käytännössä kuitenkin tiedän ja muistan aina herätessäni nähneeni unia, tiedän, että tajuntani on kokenut tämän kuluneen 5-8 tuntia aivan yhtä todellisena, kuin tämän arkisemmankin todellisuuden. Se tekee todellisuudesta vähintäänkin hassun käsitteen, koska eivät unet ole yhtään vähemmän totta, ne ovat totta vain pikkuisen eri puitteissa. Minulle ne ovat kuitenkin luovuuden suurimpia ruokkijoita, miksi onkin hassua, että nukun niin vähän, enkä toisaalta pidä siitä niin paljon. Tykkään nähdä unia, en tykkää nukkua.

Aivan muutamien lukujen kuluttua aion alkaa taas taistella Kafkan suomenkielisten käännösten kanssa. Tiedän, että kyseessä on mahdollisesti jollakin tavoin huomiohakuiseen itsemurhayritykseen verrattava teko, mutta aion silti yrittää! On käsittämätöntä, ettei Kafkaa ole käännetty suomeksi paremmin, tuo 60-luvun paska lakimiesteksti melkein pilasi minulta yhden hienoimmista kirjailijoista. En suosittele sitä suomeksi yhtään kenellekään. En ole saanut vielä yhtään kertaa Amerikkaa loppuun asti, nyt aion viimein yrittää. Ostin Walesista novellikokoelman, ja se olikin yksi parhaista käyttämistäni kympeistä. Sen jälkeen Kafka tappoi tylsyyden junissa ja busseissa, kotona ja puutarhassa melko tehokkaasti. Veikkaan, että koko Kafkalaisen hulluuden käsitekin on tullut ihan vaan väärinymmärryksenä paskan käännöksen myötä. Olenko nyt myllyttänyt tarpeeksi? Voisin melkein itse koittaa suomentaa joskus vaikkapa Metamorfoosin, ihan vain siksi, ettei se menisi keneltäkään ohi. Wikipedia kertoi juuri, että Amerikkakin on suomennettu vuonna 2000 nimellä Mies, joka katosi. Suosittelen etsimään sen, mutta itse aion taistella tuon tuulimyllylohikäärmeen kanssa katkeraan loppuun asti. Olen nähkääs periaatteen mies, ja periaatteen miehillä on tapana olla ääliöitä. Jos minusta ei kuulu viikkoihin, olen kuollut tylsyyteen.

2 kommenttia:

  1. Suomenkieliset Kafkan kirjat, esim Oikeusjuttu ON PASKAAAAAAAAA KIELTÄ.
    Mä en oo saanu sitä luettua loppuun vaikka se ei kovin pitkä kirja ole. Pitää ostaa enkunkielinen The Trial joku päivä, jos siinä ei oo kapulamaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Oikeusjuttu ja Amerikka on olleet meikällä monesti lainassa ja ikinä en oo päässy paljoa alusta pitemmälle. Nyt yritän taistella kuitenkin, tuossa novellikokoelmassa oli ton Amerikan eka luku, joten hyppään sen yli ja aloitan tokasta, jos motivois vähän, ku sivut edes pysyy tappelematta auki! :D

      Poista