lauantai 25. tammikuuta 2014

Nyt palaa kohta riisit pohjaan.

Vituttaa tehdä juuri mitään, kun menin eilen sohaisemaan sormeni naulaan (itseasiassa näköjään kaksi sormeani). Se on hauska tunne kun ensimmäisenä tökkäät kätesi sellaiseen ja sen jälkeen alat miettiä, että jäykkäkouristusrokotuskaan ei ole ollut voimassa varmaan kymmeneen vuoteen. Tai ainakaan muutamaan. Pitää varmaan jossain vaiheessa varata jonkunlainen yleisluontoinen lääkäriaika, jossa katseltaisiin kaikki tuollaiset perusasiat kuntoon. Hammaslääkärissäkään en ole käynyt yläasteen jälkeen, mutta ei tässä nyt sillä tavalla ole mitään ihmeempiä ongelmia terveyden kanssa ollutkaan. Vielä. Nyt sitten vain odottelen, että tuleeko yllättäviä lihaskouristuksia ja sardonisia virneitä, vaikka tuskin se nyt niin syvä haava olikaan. En vain edes huomannut sitä, ennen kuin verta oli joka puolella. Niin käy aina joskus.

Nälkäisenä on todella vaikea keskittyä mihinkään. Ajattelin tässä olevan ennen treenejä hyvää aikaa kirjoitella jotain, mutta olen tainnut painaa deleteä useammin, kuin kirjaimia. Kohta on riisit keitetty ja kanakastikkeet lämmitetty ja ehkä jaksaa keskittyä hetkellisesti johonkin vähän pitemmäksi aikaa. Chuck Palahniukin Kirottukin on pyörinyt tuossa koneen vieressä pöydällä vaikka kuinka pitkään. South Parkin pällistely on vienyt nyt enemmän aikaa ja mielenkiintoa. Onneksi Terhi ei ole vielä nähnyt näitä kaikkia niin saan taas yhden tekosyyn katsoa kaikki läpi. Ja sen jälkeen varmaan katson ne kuitenkin pari kertaa.

On muuten hienoa seurata, millaisella innolla Terhikin omaksuu niitä musiikkijuttuja, joita haluaa oppia. Näytin pari iltaa sitten miten Fruity Loops pelittää, ja se on jo parempi käyttämään sitä kuin minä! Se ei tosin vaadi mitenkään ihmeen paljon, koska olen todella kärsimätön ja olen harvoin saanut edes yhtä rumpulooppia loppuun asti, mutta siitä huolimatta, aika nopea oppimaan! Kun vain on motivaatio kohdallaan, jaksaa opiskella vaikka hyvinkin ärsyttäviä tietokoneohjelmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti