torstai 23. tammikuuta 2014

Mustan Ristin uusi biisi ja uusi laulaja, sekä omia reflektioita laulamisesta ja bändissä sohlailusta.

Tämän linkin takaa voi kuunnella uuden version Mustan Ristin Hautautuneista. Onhan sitä tullut kuunneltua monestikin "uusien laulajien" vetoja "omista vanhoista biiseistä", mutta tämä oli niistä kokemuksista selkeästi mieluisimpia. Einari nyt on kuitenkin valovuosia meikäläistä kovempi laulaja ja aivan huippuihminen muutenkin! Suosittelen siis lämpimästi. Hassuinta on aina vaan se, että kun on kuitenkin niin järjettömän monta kertaa hinkannut niitä biisejä aina samalla tavalla, samalla sovituksella, niin on outoa kuulla ne vähänkin erilaisina. Lisäksi, kun tuo oli se keikan aloitusbiisi, niin huomasin että tuosta riffistä tuli samat kylmät väreet, vatsanpohjankouristelut ja muut mahdolliset! Siitä tiedän, että se oli jotenkin oikea ja hyvä ja merkityksellinen pätkä meikän elämässä. Onhan se vaan aika helvetin hieno riffikin, jos minulta kysytään. Innolla odottelen, että saa kuulla loputkin tuosta levystä jossain vaiheessa. Itsellä on naftaliinissä piilossa sellainen meikän lauleskelema versio, jota voin sitten vanhana kuunnella itsekseni, että osasin minä joskus laulaakin. Ja parasta siinä on se, ettei kukaan muu saa kuulla sitä. Ha!

Nämä pari päivää olen lähinnä nyt sitten soitellut pörinää C-vireestä. Alan tajuta, että kaikki ongelmat, mitä meikällä on koskaan ollut laulamisen kanssa liittyvät enemmän tai vähemmän siihen, että E on meikälle vähän liian korkea ja saa pinnistellä koko ajan vähän liikaa. Kyllähän siinäkin pärjää, mutta ei se ihan paskalta kuulostaminen ole kuulkaa herkkua minullekaan. Mieluumminhan sitä olisi tietysti hyvä, ihan vaan oman mielenrauhan kannalta, jos ei muuten. Siksi mietenkin nyt, että kun tässä on taas yksi E-vireinen bändi käsissä, että pitäisikö asia ottaa puheeksi. Onhan se vaan ehkä tietysti vähän vittumaista tulla toisten bändiin sössöttämään siitä, että asiat pitäisi tehdä toisin. Mutta bändisoittaminen ei meikästä ole koskaan ollut mitään yksilösuorittamista, jos tahtoo sooloilla, voi ruveta vaikka aitajuoksijaksi tai korkeushyppääjäksi. Bändissä on aina muita ihmisiä, ja se homman ydin nimenomaan on siinä, että eri ihmiset, joilla toivottavasti on yhteinen tavoite, pystyvät tekemään luonnostaan sellaista musiikkia, että se potkii munille täysillä. Tai sitten puhaltelee munille täysillä. Kunhan nyt jotenkin....öö.. munat!

Olen miettinyt sitäkin, että on vähän harmi, ettei kuvataiteilijoille ole tarjolla sellaista vastaavaa konseptia, kuin mitä bändi on musiikissa. Toki jonkinlaisia kollaboraatioita voi duunailla, mutta onko sellaista aktiivisesti yhdessä asioita tekevää "kuvisbändiä" olemassa? Jälki voisi ainakin olla mielenkiintoista seurattavaa, jos jokainen vastaisi aina jostakin yhdestä elementistä, samaan tapaan, kuin bändissä on basisteja ja rumpaleita ja mitä lie. Itse olisin kyllä vähän sellaisen QOTSA-henkisen toiminnan kannalla, jossa bändistäkin romutetaan niitä perinteisiä rakenteita, koska eri ihmiset osaavat kuitenkin aina soittaa erilaisia juttuja. Sekin on niitä ihmisten kanssa soittamisen hienoimpia puolia, mitä ei välttämättä osaa arvostaa, ennen kuin ei enää soita niiden samojen naamojen kanssa joka päivä.

4 kommenttia:

  1. Itse ainakin pidin siitä versiosta jossa olit mukana enemmän; nyt liian paljon hyvää kamaa tuntuu jäävän särön alle... Hyvä biisi jäbiltä kuitenkin!

    VastaaPoista
  2. Ja kyllähän tuo riden ääni myös vähän peittää riffin... Jotenkin rummut kuuluu tässä versiossa paljon kovempaa... Mutta kyllähän tämäkin pörisee! Ehkä kaikki on vain nauhoituksesta kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä itsellä on se, että äänimaailmaan on tottunut jo. Tuo levy oli meikän laulamana valmiina jo kesällä, ja sitä tuli kuunneltua jo jonkun verran, nyt siitä on sitten vaan laulut vaihdettu. Leo on kuitenkin miksannut tuon levyn melko monipuolisesti ja mielestäni hyvin, on vähän variaatiota biisien mukaan. :)

      Poista
  3. Ja riffi on helvetin hieno edelleen! Ehkä itsekkin kuuntelin sen edellisen version vain liian monta kertaa...

    VastaaPoista