keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Lisää maailmankaikkeuksia atomissa

Loppukirjan ajan Dalai Lama keskittyi pohtimaan sitä, olisiko tieteissä mahdollista ottaa pelkän objektiivisen empirismin lisäksi käyttöön myös subjektiivinen empirismi, kun tutkitaan ihmisen tajuntaa, mikä nyt kaikenkaikkiaan on aina subjektiivinen kokemus. Olen iloinen, että näin on oikeasti jopa tehtykin, vähän aikaa sitten osallistuin tämän tutkimuksen nettisovellukseen. Tässä on kuitenkin yksi olennaisista pointeista sille, miksi kirjoitan: Tämä on psykonautismia ilman huumeita, omassa tajunnassa kahlaamista ja siitä jonkinlaista selontekoa koko (pääasiassa suomenkieliselle osalle) ihmiskunnalle, yhden ihmisen aistimista ja ajatuslaitteista sisään virrannut tajunta juuri sellaisena, kuin se on. Siitä syystä hoen kokoajan niitä iänikuisia "mielestäni-uskoakseni-nähdäkseni"-fraaseja, koska se on täysin subjektiivinen havainto, joka perustuu ehkä muutamalle opiskellulle objektiiviselle faktalle, sekä omalle tähän astiselle kokemukselle ja ymmärrykselle asioista. Olen miettinyt huumeita monesti näissä tajunnanlaajennushommissa, mutta tullut lopulta siihen tulokseen, että tämä on kuitenkin aivan hyvä näin. Psykonautti pääsee ehkä nopeammin kauemmas, mutta on luultavasti ihan pihalla siitä missä on, ja mitä näki matkalla. Sitä voi verrata siihen, että minä tässä lentelen raketilla ja kartoitan avaruutta, ne vetelee poimuajolla paikasta toiseen. Se on nopea ja helppo tapa mennä sinne, minne meikäläinen kulkee hitaasti ja vaikeasti. En nyt sitten tiedä, onko tämä siistiä vai säälittävää, ehkä sopivassa suhteessa kumpaakin, koska mikään ei kuitenkaan ole absoluuttista.

Buddhismin psykologinen puoli ei jaa tunteita sen mukaan, miltä ne meistä tuntuvat, vaan sen mukaan millainen vaikutus niillä on meihin ja meidän tekemisiimme. Myös tunne on hahmotettu vähän eri tavalla ylipäätään, niiden ja mielialojen välille ei tehdä niin selkeää eroa, vaan kyse on kokonaisuuksista jotka vaikuttavat meihin. Mikä kyllä on meidänkin tunteittemme funktio, mutta selvennän sitä näin: Pelko. Millaisia mielikuvia se herättää? Negatiivissävytteisiä, koska eihän kukaan nauti pelon tuntemisesta. Mutta minulle pelko on avannut elämän aivan erilaisissa väreissä. Se on laajentanut näkemystäni, ajanut minut tutkimaan maailmaa ja tutustumaan sellaisiin asioihin, tieteisiin ja taiteisiin, joihin en luultavasti ilman sitä olisi tutustunut. Se on opettanut minut kärsivälliseksi ja myötätuntoiseksi, se on opettanut minut näkemään sen, miten kaikki muutkin pelkäävät, vaikka antavatkin sille erilaisia nimiä, joille heidän psykiatrinsa sitten joskus antaa nimeksi "neuroosi". Miten voisin siis pitää pelkoa negatiivisena tunteena? Tässä kohtaa mielestäni kaikki on suhteellista. Kaikki on kiinni sinun tilanteestasi, siitä ymmärryksestä mitä sinulla tilanteestasi on ja ihan vain siitä, miten paljon jaksat juuri tänään ottaa vastaan paskaa. Pitempään jatkuessaan henkinen kuormitus voi koitua murskaavaksi, eikä silloin tarvita isojakaan heilahduksia, jotta saadaan ihminen pois jostain kuvitteellisesta tasapainosta.

Tasapainoakaan ei ole olemassa. Elämä on ristiaallokkoa ja se heittelee vähän miten sattuu. Siihen kannattaa vain mukautua, koska et sinä merelle pärjää kuitenkaan. Vain kaksi asiaa on suunnilleen varmoja: Olet aina ihminen ja tulet aina kuolemaan. Kumpikin tuossa muodossa, koska sinulla ei koskaan (oletettavasti, voin olla myös väärässä) tule olemaan kokemusta kuolleena olemisesta, vain kuolemisesta (=elämästä). Toisekseen et voi olla delfiini, vaan haarukoit tätä järisyttävän kaunista maailmaa omana itsenäsi. Kun nämä asiat ymmärtää ja ne pitää mielessään, ei ole juuri syytä muodostella neurooseja ja pakoilla todellisuutta. Noissa on kyllä pureskeltavaa ihan riittävästi yhdeksi ihmisiäksi. Kaikki mitä tässä maailmassa tulee vastaan, voi olla vain ja ainoastaan kotiin päin. Kaikki on plussaa. Myös silloin, kun asiat ei mene ihan niinkuin suunnittelit. Meikäläistä vituttaa kyllä tuollaisetkin uutiset aika huolella, niissä on kuitenkin kyse vain siitä, että fallosmiekkailevat miehet heiluvat komplekseissaan raivoamassa, kun eivät voi synnyttää eläviä ihmisiä. Olen tajunnut, että se on yksi keskeinen syy sille, miksi en voi ottaa niin monia maailman konflikteista vakavasti: koska en ota niitä uhoajia vakavasti. Tämän maailman isoimmat ja tärkeimmät miehet on meikälle vaan niitä aivan samoja tavallisia ääliöitä, jotka tuolla hakkaa jengiä nakkikioskeilla. Niillä on vaan isommat kadut ja isommat snägärit.

Niin joo, Motörpubin keikka 25.1 on peruttu, huhtikuussa tullaan ehkä soittamaan Helsinkiin päin.

2 kommenttia:

  1. Tämäkään asia ei liity tähän millään tavalla, mutta oletko sattumoisin nähnyt Mindscape of Alan Moore dokumenttia? Jos et ole niin suosittelen ihan älyttömästi.
    http://www.youtube.com/watch?v=pwMaPcY29UE

    Jos tuonne Grind Over Tsadiin pääsette niin oon kyllä itse tulossa havainnoimaan mahdollisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, silloin olisi tarkoitus tulla ainakin Helsinkiin päin soittelemaan. Ja enpä ole tuota Alan Moore dokkaria nähnyt, kaipasinkin sopivasti jotain tekemistä tälle illalle!

      Poista