perjantai 3. tammikuuta 2014

Kaikenlaisia asioita ja juttuja kerron sulle nyt kuule.

En tiedä johtuuko tämä äsken netistä pällistellystä Pasila-jaksosta vai siitä, että juttelin tänään irakilaisen kirjailijan kanssa ohimennen kirjoittamisesta, mutta tämän päivää on taas ollut vähän sellainen olo, että pitäisi kirjoitella jotain. Mutta tiedän, ettei kirjoittaminen onnistu niin aikoina, kun lukeminenkaan ei onnistu, ja jos en nyt jaksa keskittyä lukemaan edes maitopurkin kylkeä yhdeltä istumalta, voi olla aika turha ajatella, että jaksaisin keskittyä kirjoittamaan viittäkään sivua. Tai ehkä jaksankin. Ehkä se kausi alkoikin taas juuri tästä päivästä? Voisin koittaa lukemalla vaikka noita kirjaston kirjoja pois kuljeksimasta tuosta, niistäkin paukkuu kohta lainat ja sitten olen kahdelle kirjastolle velkaa ja lopulta saan paeta maasta ja Lahden ja Hervannan kirjastot laittavat ne isot, kuolleen näköiset varastogoleminsa meikäläisen perään ja saan juosta ympäri maita ja mantuja pakoilemassa kympin velkani takia. Niin siinä käy. Ei ole mitään lievempiä vaihtoehtoja.

Huomenna lähdetään Lahteen, saapa nähdä mitä siitä seuraa. Vittuilua ja sanomista. Hyvä puoli on se, että ihmisiäkin ehkä kiinnostaa nähdä meikäläistä, kun en ole siellä joka päivä. Tai sitten ei. Sittenhän tuon näkee. Nyt on suurempiakin murheita. Niinkuin mm. se, että niska meinaa olla kipeä, melkein jo väsyttikin niin paljon että luovutin ja menin nukkumaan, mutta mitä siitäkin tulisi, jos ihmiset menisivät nukkumaan ennen aamuneljää, jos seuraavana päivänä ei ole töitä? Anarkia, ma sanon. Pelkkää kaaosta ja meuhkausta ja ties mitä paskaa. Nyt aion kuunnella bluesia ja jatsia yömyöhään. Kirpparilta  löytyi B.B. Kingiä ja Django Reinhardtia C-kasetilla. Voisi tykitellä niitä, kun kyllästyy kuuntelemaan Al Greyta ja Memphis Slimiä vinyyliltä ensin.

Nyt ollaan mietitty autoon muuttamistakin taas, tai jotakin pois lähtemistä. Ehkä se helpottaa, kun pääsee vähän pyörimään ympäri Suomea ja käymään Briteissä jossain vaiheessa, mutta tuntuu heti siltä, että kun en nyt näköjään ole nälkäkuoleman partaalla, raha pitää käyttää tien päälle, kulkemiseen, elämiseen. Ei sitä nyt mitenkään riesaksi asti ole, ja luultavasti kuukauden päästä olen taas kusessa, mutta kuitenkin enemmän kuin mihin olen tottunut. Yleensä minulle on jäänyt kuukaudeksi elämiseen n. 20 euroa, nyt tuli asumistukikin tilille. KELAlta tuli kyllä sitäkin koskien joku takaisinperintäkirje, että olen nyt aivan vitun sekaisin siitä, että onko tuo nyt mun rahaa, vai onko se taas joku helvetin hippiansa. Keino kampittaa meikä, kun kerrankin olen päässyt uuden elämän alkuun. Näyttää ansalta. On se kumminkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti