tiistai 14. tammikuuta 2014

Juttui ja sillee niinku sillee

Tämän päiväinen -18 astetta tuntui huomattavan paljon kevyemmältä ja helpommalta kestää, kuin eilisen -10 astetta. Siitä huolimatta palelin sisälläkin niin paljon, että päätin lähteä käymään shoppailemassa läheisessä kauppakeskuksessa. Eli siis menin Tokmannille etsimään sukkia ja boksereita. Vittu miten kalliita kyseiset vaatekappaleetkin oikeasti ovat. Olisin myös ostanut keikkoja varten kevyemmät ja kesäisemmät kengät, mutta eihän siellä sellaisia ollut. Alkaa olla kantapäät melko paskana lattioiden polkemisesta ja piuhojen päälle paljain jaloin astumisesta. Viime keikalla jaloissa pyörinyt jääpalakin herätti hetkellisesti tajuamaan, että voisihan sitä talloa vaikka lasinsiruihin taas epähuomiossa. Meikällä ei ole ollut keikkakenkiä varmaan puoleen vuoteen ainakaan. Olisi ehkä korkea aika investoida joihinkin parinkympin pirilenkkareihin.

Tein tänään sähköpostilla haastattelun johonkin ranskalaiseen grindiblogiin, saa nähdä miten paljon kaveri sitä silppuaa. Sähköpostihaastiksissa on se paska puoli, että on liikaa aikaa vastata kysymyksiin, eikä oikeastaan ketään rajoittamassa epämääräisellä nyökyttelyllä. Mutta tuo kaveri oli sentään kai lukenut ainakin jotain taustahommiakin, niin kai se ehkä tiesi, että on olemassa mahdollisuus siihen, että homma lähtee lapasesta. Sensuroikoon ja leikelköön sitten mielensä mukaan epäolennaisuuksia pois, jos siltä tuntuu. Olen kyllä joskus koittanut leikellä omia juttujani, ja olen huomannut sen olevan harvinaisen vittumaista puuhaa, koska tämän näennäisen kaoottisen dadan alla kulkee kuitenkin jonkinlainen epämääräiseen algoritmiin nojaava johdonmukaisuus. Se aiheuttaa sen, että jos poistat jonkin epäolennaisen lauseen jostain, huomaat sen kuitenkin jossain muualla taas palaavan ja linkittyvän johonkin olennaisempaan ja siinähän sitten hikoilet, kun koitat saada sitä mahtumaan rajoituksiin. Loistava esimerkki kaaosteoriasta tuotuna tekstin tasolle. Englannin kursseillakin sanoin opettajelle aina vaan, että meikästä tarina ajaa muodon ja arvosanan ohi, ja karsin mieluummin partikkeleista ja pisteistä, kuin vaikkapa adjektiiveista.

Nyt palaan takaisin sohvalle pällistelemään tuota uutta Sherlock Holmesia, ollaan katsottu jo kaksi jaksoa tänään, ja yhden vielä ehkä kerkiäisi. Meikä vaan nauttii täysillä sarjoista, joissa joku autistinen runkku vittuilee koko ajan sosiaalisille ihmisille ja niiden leikeille. Siksi tuo on ihan loistava, samoin kuin vaikkapa Dexter. Aivan sama, millaisia rikoksia tai murhia tai vastaavia niissä on, ne ovat sellaista pintatasoa. Olen alkanut kirjoitella myös jonkinlaisia "aamusivuja", koitan saada pari sivua joka aamu, oli se millaista kamaa hyvänsä. Katsotaan, josko niitäkin iskisi välistä sitten tänne. Ehkä pidän ne erillään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti