lauantai 11. tammikuuta 2014

hajottaa.

Onpa aika sekatilainen päivä. Menin kuuden aikaan nukkumaan, hiukset märkinä ja raskaina, kahdentoista pintaan heräsin siihen, että joka paikkaan vaan sattui niin helvetisti, ettei unikaan enää riittänyt vaimentamaan sitä. Kipu oli tuhansia matoja, jotka luikertelivat kylkiluiden ja niiden yli pingottuneen lihan ja nahan välissä,  tuntui siltä, kuin hiukset olisivat juurtuneet lattiaan kiinni, enkä voinut kääntää päätäni kunnolla. Yritin kääntyä kyljelleni, mutta sattui liikaa siihen. Mietin, että tähänkö nyt kuolen, nälkään ja janoon tai niskan katkeamiseen entisen huoneeni lattialle. Voi vittu. Keräsin rohkeutta ja voimia ja nostin itseni, pää roikkuen ja täristen hiusten painosta. Ne haisivat kuvottavalle, kuten aina pesun jälkeen. Siksi en niitä hirveän usein pesekään. Lisäksi päätä särkee helpommin, kun kantaa painavia rastoja päänahallaan. Eilistä keikkaa katsoessa ihmettelin, miten ne ovat niin pitkän näköiset, kun eivät ne tunnu niin pitkiltä yleensä.

Pääsin ylös, menin vessaan ja laitoin halvan kiinalaisen föönin seinään. Kuivasin hiuksiani pari minuuttia, jotta ne kevenevät edes vähän, mutta lähinnähän tuon kanssa saa vain pelätä sähköiskua tai sitä, että se syttyisi tuleen itsestään.  Auttoi se kuitenkin vähän. Niska ei oikein meinannut jaksaa kannatella päätä pystyssä, ja olisin jostakin ulkopuolisesta näyttänyt ehkä sairastavan jotain parkinsonin tautia. Keräsin vaatteet lattialta, puin vähiten haisevat päälleni ja kaivoin laukusta korvalappustereot. Iskin Pohjamudan kasetin sisään ja laitoin sen soimaan. Aivan vitun hyvä! Bandcampista kuunnellessa se kuulosti ehkä vähän suttuiselta, mutta kasetilla se soundi toimii aivan helvetin hyvin. Mutta soundit ovat aivan yhdentekevä asia, vittu miten hyviä biisejä! Kyllä vaan tuli huono olo ihmisten välistä pujotellessa, samalla tuli päässä kirjoitettua ainakin kahdeksan biisiä, vaikka en tainnut kaupassa kauaa yli viittä minuuttia viihtyäkään.

Tulin kotiin, söin vähän leipää ja join mehua. Laitoin Midget Fetishin soimaan ja istuskelen semisti tippa linssissä tässä veljeni huoneen lattialla kissa sylissä hajoilemassa. Kohta pitäisi kai ottaa asiakseen alkaa tehdä jotain, mutta kun en nyt malttaisi noustakaan, kun tuo ötökkä on tuossa melko chillisti. Ehkä se vähän rauhoittaa minuakin. Lisää tyrnimarja-appelsiini-mandariinimehua siis...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti