maanantai 13. tammikuuta 2014

Cut To Fitin keikan palasia internetissä.

Laitoin juuri internetsiin Cut To Fitin keikan Torvesta vuodelta 2011. Me ei oikein koskaan olla osattu suhtautua levyjen nauhoittamiseen ehkä sillä vakavuudella, jolla niihin pitäisi suhtautua, kun tavallaan ne on vaan sellaisia backup-hommia, että jos joitain biisejä ei muista, niin voi kuunnella levyä ja sitten ne muistaa. Sitten niitä voi soitella keikoilla. Tuota kuunnellessa meinaa väkisin vetää suuta virneeseen, koska tuo menee aika lujaa, vaikka onkin pari vuotta vanha. Kapuloita lentelee, peltejä kaatuu, virheitä tulee, mutta mitä helvetin väliä? Meikästä tuo kuulostaakin paremmalta, kuin varmaan yksikään meidän levy. Pitäisi saada lisää keikkoja nauhalle, etenkin näinä päivinä, kun hommat alkaa sujua. Vili oli tuossa vaiheessa soittanut Cut To Fitissä rumpuja vuoden päivät, mihin nähden se on kyllä aika järjettömän hyvä. On se vaan hyvin ihmeellinen ihminen.

Tänään on palellut koko päivän, niin paljon, että huomenna laitan kyllä raiskaajaverkkarit töihin, ne pitävät lämpöä sentään vähän näitä epämääräisiä farkun kaltaisia housujani paremmin. Ja minulla oikeasti on vain kolmet housut. Yhdet niistä ovat ne keikkahousut, joita ei ihan mielellään talvella pidetä, ellei sitten ole reuhannut sen verta, ettei enää tunne kylmää ääreisverenkierron toimiessa niin hyvin. Mitä en todellakaan aamusta ole. Enkä ihan kovin usein muutenkaan, kyllä mulla sormet jäähtyy ensimmäisenä.

Niskaan sattuu vieläkin viikonlopun jäljiltä melko paljon. Olo on muutenkin sellainen, että nyt selkeästi alan tulla vähän kipeäksi, vaikka toisaalta into tehdä kaikkea on niin suuri, että immuniteettikin on luultavasti melko hyvä. Ei pieni köhä meikää kaada, kun ei vain laske omaa immuniteettiaan stressaamalla turhasta. Kaikki on vain asenteesta kiinni. Paitsi sitten, kun joku superaids iskee. Tai no, voi sitä senkin jälkeen vielä vaikuttaa paranemisiinsa ja muihin omalla asenteellaan. Olisin kaikista tavoista poiketen jo melko valmista kauraa nukkumaan, toisaalta se ei kai ole ihme, kun en viime yönä nukkunut epämääräistä valveuntani enempää. Ehkä sitä kohta voisikin, tehdä poikkeuksen omiin tottumuksiinsa, jos ei muuten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti