keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Viha ja tietoisuus

Luin tuossa Dalai Laman kirjaa Myötätunto, tai joku helvetin Jeffrey Hopkins tuon on toimittanut tuollaiseksi self-help-malliseksi opukseksi. Eli luvassa oli siis paljon samojen asioiden pyörittelyä ja joka luvun lopuksi kaiken sen saman asian tiivistäminen pääkohtiin, että ihmiset pysyvät kärryillä kaikesta siitä, mitä ovat lukeneet puoli sivua sitten. Mutta siitä huolimatta siinä oli ainakin yksi sellainen kohta, joka napsahti melko hyvin ja lujaa ja avartavasti tajuntaan. Nimittäin vihan ja tietoisuuden suhde. Dalai Lama kuvaa vihaa likana ja tietoisuutta vetenä. Vaikka vesi olisi kuinka likaista, lika ei silti kuulu olennaisena osana veteen, vaan on erotettavissa siitä. Tässä kohtaa meikäläisen mieli alkoikin jo myllyttää läpi omia kokemuksia ja maailman tilaa.

On helppo olla vihainen, jos on tyhmä. Tyhmällä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, joka tarkoituksella pitää maailmankatsomuksensa ja -kuvansa niin suppeana, ettei viha siinä pääse laimentumaan tiedostamiseen. Mitä enemmän tiedät, sitä vaikeampi on vain suoranaisesti vihata jotakin asiaa. Se ei onnistu, jos kykenet ymmärtämään vihan kohteen motiiveja ja maailmankuvaa, jos näet heidänkin olevan vain ihmisiä tai toimivan omista peloistaan ja tietämättömyydestään, et voi tuntea vihaa samalla tavalla, absoluuttisena, sokaisevana ja valkohehkuisena vihana, joka tuhoaa kaiken. Tilalle tulee väistämättä jonkinlainen myötätunto, ja viha kääntyy ihmisistä olosuhteisiin. Et enää vihaa niitä tyyppejä, vaan vihaat niitä olosuhteita, jotka sallivat tällaisen kurjuuden olemassaolon. Omalta osaltani voin sanoa, että vietin monta vuotta vihaten kaikkea. Itseäni, elämää, kuolemaa, ihmisiä ympärilläni, kaikkea mitä vain pystyin vihaamaan, koska ajattelin olevani jotenkin itsenäinen, irrallani ja ainutlaatuinen. Silti kaiken sen pohjalla oli pelko siitä, etten olekaan itse puikoissa omassa elämässäni. Pelkäsin kulkeutuvani kohtaloon, jota en tahdo, mutta jota en myöskään voi estää. Dragonlanceihin Margaret Weis ja Tracy Hickman olivat kirjoittaneet yhden hahmon, johon koin samastuvani enemmän tai vähemmän koko teini-ikäni. Velho Raistlin Majere oli fyysisesti heikko, katkera, ylimielinen, vihan läpi mädättämä hahmo, joka kulki lopulta menneisyyden läpi omaan kuolemaansa, nähden painajaisia siitä, miten kulki aavikolla seuraten omia jalanjälkiään kohti hirttolavaa. Näin jotain saman suuntaista painajaista koko varhaisnuoruuteni.

Kun pääsin kaikesta tästä irti, vaihtaen elämäni kertaheitolla toiseen, kaikki muuttui. Näin, ettei maailma ole minua vastaan. Kun luin enemmän ja enemmän, ymmärsin, että tässä maailmassa kaikki ovat enemmän tai vähemmän hukassa, ja että hyvin monet ihmiset ovat käyneet läpi täsmälleen saman, kuin minäkin. Monelle on vain käynyt siinä paljon huonommin, ja suurin osa jää epäilemättä vihan vangiksi, siihen looppiin jossa maailma koitetaan säilyttää suppeana, ankeana paikkana, jossa viha on jotenkin oikeutettua. Tähän nähdäkseni perustuu kaikki kansallismielinen viha ulkoa tulevia muutoksen voimia kohtaan, koska ihmiset tahtovat ylläpitää vihaansa, koska se on ainoa asia, mitä heillä on. He luulevat sen olevan jotenkin osa heitä tai heidän persoonallisuuttaan, että he vihaavat maahanmuuttajia tai jotakin muuta ryhmää. Jos tietoisuus ja ymmärrys vain kasvaisivat, vihakin kyllä laimenisi. Mitä enemmän vettä, sitä enemmän likaa siihen liukenee. Jos mieli on valtameri, viha ei koskaan voi liata sitä täysin, vaan häviää sinne kyllä. Toki äkilliset muutokset saattavat aiheuttaa vihanpurkauksia kenessä tahansa. Kyse on siitä, jääkö siitä pitämään väkisin kiinni, pyrkiikö edes ymmärtämään tilannettaan ja omaa mittakaavaansa kokonaiskuvassa. Erehtyykö pitämään itseään jotenkin ainutlaatuisen erikoisena maailmassa, sinä tuomarina joka on päättämässä, mikä täällä on oikein ja mikä väärin, vai ymmärtääkö olevansa vain yksi mitätön hiilen pala kaikkien muiden joukossa, aivan yhtä merkityksellinen tai merkityksetön, kuin kaikki muutkin täällä.

Joku voi ihmetellä, mitä "Kelan vihollinen" sössöttää jotain vihasta, mutta vihollinen on objekti. Vihan kohde,  ei vihaaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti