tiistai 3. joulukuuta 2013

Valoa kohti. Vähän kerrallaan

Koti alkaa pikkuhiljaa asettua ja olla melko jees. Tänään tuli sohvat ja pöydät, Sfydy-Ville kävi poraamassa meikälle kitaratelineitä seiniin ja laittamassa lampun kattoon ja nyt tämä on oikeastaan kirjahyllyä ja mattoja ja verhoja vaille läjässä. Huomasin myös heti, että tila-aika-avaruus toimii kyllä aivan konkreettisestikin. Kun oltiin siellä yksiössä, tuntui että päivät menivät nopeasti ja ohi, mitään ei oikein kerennyt tehdä, ennen kuin piti jo käydä nukkumaan. Nyt sitten on oltu tässä kaksi päivää, ja nämä ovat tuntuneet pitemmiltä, kuin tuo parin kuukauden aika siinä komerossa. Voisiko siis olla niin, että ympärillä oleva tila vaikuttaa ajan kokemiseen? Luultavasti ei, mutta jos se tuntuu todelta, niin eikö se myös ole sitä? Siihenhän me nyt toistaiseksi koko olettamus tästä kaikkeudesta perustetaan, kun se tuntuu ja näyttää siltä, sen on oltava se. Joten jos aika tuntuu ja näyttää tältä, kai senkin on oltava tätä.

Minusta on vain siistiä, että aika kulkee vähän rauhallisemmin, koska vaikka se ajoittain johtaakin lieviin turhautumiin, se pitää myös huolen siitä, että tulet tekemään paljon asioita. Liikaa energiaa kasaantuu jonnekin tuonne omiin syövereihin, ja sitten se vaan räjähtää "äksöniksi". Tänäänkin duunailin yhden vähän fiiliksiä kuvaavan demon, jos sitä vaikka seuraavaksi tekisi jotain omista tavoista poikkeavaa, ja duunailisi omia biisejään muiden ihmisten kanssa. Vaikka kyllä sitä varmaan välissä tulee tehtyä tietysti JOTAIN itsekseenkin, onhan se aina vähän vapaampaa. Mutta hauska se olisi vaihteeksi miettiä juttuja muidenkin kanssa. Siinä oppii kuitenkin aina ihan eksponentiaalisia määriä asioita itse väkertämiseen nähden. Siksi se inspiroisi nyt enempi. Lisäksi, kun musiikki nyt kerta on ainoa sellainen todellinen kieli, millä meikä osaa kommunikoida täydellisesti muiden ihmisten kanssa, niin miksi en sitten juttelisi muille sillä kielellä. Toki jotkut ei aina ihan kässää meikän ideoita, ja ne menee suhinalla ohi monilta sellasiltakin tyypeiltä, jotka tajuaa meikän päästä aika paljon, mutta olisihan se kiva.

Lisäksi olen katsellut veronpalautusrahoilla itselleni sellaista 16-raituria, että saisin rummutkin nauhoitettua livenä ja mikitettyä ne vaikka miten päin. Se olisi aika helvetin hyvä homma, koska saisin potkittua aika monta projektia ajatusasteelta pitemmälle. Päällimmäisenä niistä voisi olla ainakin meikän ja Eetun hidasteluhommat, Jonen ja Kuristajan sludgeräppiprojekti ja ehkä tuon yhden nerokkaan tuottajakaksikon kanssa voisi puskea jonkun puolen tunnin levyn vanhoja ja uusia biisejä kasaan. Koska meikäläistä tavallaan kiehtoo ajatus siitäkin, että ottaa jotain noita vanhoja, huojuvia ja vispaavia demoja ja rakentaa ne uudestaan osista ihan vaikka erilaisiksi biiseiksi, bluesista bossa novaksi tai jotain muuta vastaavaa. Ihan vain siitä tekemisen ilosta!

Olemassaolo on kyllä niin helvetin kaksijakoista hommaa, ettei paremmasta väliä. Maailma tuntuu pyörivän koko ajan niin monilla eri rattailla, että se tuo mieleen jonkin sortin kellon, eikä aina oikein voida nähdä mikä näyttää hyvältä ja mikä huonolta. Katainen oli A-Studiossa nostamassa eläkeikiä, mutta meikästä se on ihan hauska ajatus. Kyllä minä mieluummin nostan 70-vuotiaana työttömyyspäivärahaa, kuin tällä hetkellä n. 4 euroa kuussa olevaa eläkettäni. En usko, että se mitenkään ihan helvetisti siitä nousee. Vaikka luultavasti työttömyyspäivärahakin on siinä vaiheessa laskettu neljään euroon kuussa, kun on tajuttu tämä melko iso virhe tässä. Ei meillä ole viisikymppisille duuneja nytkään, niin mitenkä kuviteltaisiin, että meillä olisi seitsemänkymppisille duuneja parin vuosikymmenen päästä? Eläkepommillakin on peloteltu jo seitkytluvulta asti, ja viime vuoden tilastojen mukaan Suomen ikärakenne on itseasiassa lähtenyt jo kääntymään ajat sitten. Meillä on kyllä työvoimaa ihan riittävästi. Meillä ei ole töitä, koska eläkepommin pelossa ne on leikattu pois.

Puhuinpa juuri lähemmäs kaksi tuntia isäni kanssa puhelimessa. Enpä ole tainnut vuosiin puhua sen kanssa noin pitkää pätkää ylipäätään. Vaikka tuo oli päissään, kuin mulli, niin olipa silti kaikin puolin aika helvetin hyvä juttu. Ehkä nuokin asiat vaan alkaa selvitellä itteään, ajan kanssa.. Nyt taidan mennä paistelemaan tälle miniperheelleni kebabia ja riisiä iltapalaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti