perjantai 6. joulukuuta 2013

Vähän vaihtoehtoista itsenäisyyspäiväohjelmaa

Koitettiin keretä Pauhouselle, mutta bussit menivät miten sattuu ja kerettiin katsomaan vain ovessa roikkuvaa munalukkoa. Odoteltiin taas busseja vaikka kuinka kauan, kunnes lopulta päädyttiin kävelemään keskustaan. Käytiin isänmaallisesti kebabilla jossakin turkkilaisessa kebab-paikassa, jossa oli seinät täynnä jylhiä vuorimaisemia, joita ei taida olla parin tuhannen kilometrin päässä isänmaasta. Mentiin Tammelantorille, jossa kiakkovierasjuhlat olivat alkamassa. Tunnelma vielä tässä vaiheessa oli rauhallinen, hyvän tuulinen ja letkeä, mitä nyt jotkut olivat vähän päissään ja meinasin saada lätkäkiekosta päähäni kerran, mutta ninjarefleksini pelastivat minut siltä kohtalolta. No damage done. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui. Bileet laitetaan kasaan, aletaan soittaa rumpuja ja huudella iskulauseita. Siitä minulle tulee aina kaksijakoinen olo. Vierastan kaikkea lauma-ajattelua niin helvetisti. Minusta on jotenkin huvittavaa, mikäli anarkistit eivät näe sitä fasistista sävyä, joka marssitahtia lyövissä rummuissa ja iskulauseissa oikein on. Lisäksi en varsinaisesti näe, miten kännissä sekoilu varsinaisesti on anarkiaa, kun joka helvetin suomalainen tekee niin. Sehän on kaikin puolin konformistisinta toimintaa, mitä voi tehdä.

En oikein tiedä, mitä olen tuosta kaikesta mieltä. Minusta on helvetin hyvä, että ihmiset ovat aktiivisia, organisoivat ITSENÄISESTI tapahtumia ja liikkeitä yhteiseksi kokemiensa asioiden pohjalta. Minusta ei ole hienoa, että nämä kaikki lähes poikkeuksetta ovat vain tekosyitä olla vitun kännissä ja sekaisin koko ajan. Se puoli saa minut raivostumaan melko äkkiä, koska se ei käytännössä ole mitään muuta, kuin energian hukkaamista. Sillä energialla voitaisiin perustella bändejä, tehdä biisejä, taideteoksia, performansseja, jotakin sellaista, mikä laittaa ihmiset oikeasti miettimään. Se, että kaikki se energia ohjataan paikkojen rikkomiseen kännissä ampuu aina monella tapaa itseä jalkaan. Ensinnäkin, siinä ollaan mukana aivan samanlaisella joukkotautisella mentaliteetilla, kuin mitä jokainen diktaattori on saanut ajettua ihmisten mieliin historian aikana. Joukossa tyhmyys myös tiivistyy, ja joku menee väistämättä sitten sössimään jotain, mikä aiheuttaa yhteiselle aatteelle enemmän haittaa, korvausvaatimuksista ja muista puhumattakaan. Silti en voi sanoa, ettenkö olisi tuntenut myös riemua, kun kuulin ja näin Handelsbankenin ikkunan helisevän. Pankit ovat raiskanneet kaikkia perseeseen vaikka kuinka paljon. Ikävä puoli on se, että tuokin on kuitenkin kai jotenkin päin veronmaksajilta pois, vaikka sen ei pitäisikään. Lisäksi suurin osa vahingoista (töhryt hengessä "LUOKKASOTA LUOKA IASI!") oli näkemäni perusteella julkisessa tilassa. Kuitenkin olin huojentunut, kun kaikki kuuluttivat isoon ääneen, ettei joulutorin läpi kulkiessa saanut rikkoa mitään. Siellä siis oli seassa joitakin tolkuissaan olevia yksilöitä.

Kuljimme jonkin matkaa alussa joukon hännillä, ajateltiin, että kun nämä nyt sulkee kadut, niin päästään sopivasti bussipysäkille, ennen kuin bussi pyyhkäisee ohi. Sitten ajateltiin, että kävellään sorsapuiston läpi, kun ne nyt kerta menivät sinne mesoamaan. Katseltiin sitten tätä yhteenottoa pulkkamäestä. Se oli niin sekavaa touhua, etten oikein tiennyt, kenen puolella siinä olisi. Enkä siis ollut kenenkään puolella, koska kukaan ei tuntunut käyttävän järkeä. Poliisit tulivat melkoisella ylivoimalla, ei välttämättä lukumäärällisessä, mutta ainakin taktisessa mielessä. Heti, kun mielenosoittajat koittivat päästä aitaan käsiksi, hevoset pyyhkäisivät melko ylimitoitetulla voimalla porukan läpi. Yllätyin siitä. Vielä enemmän kuitenkin yllätyin siitä, että nämä punkkarit, hipit, ja muut aktiiviset ihmiset alkoivat hakata hevosia lätkämailoilla. Tähän kyllä poliisit vastasivat melko kovalla kädellä. Se kaikki näytti minun silmissäni tarpeettomalta ja turhalta mesoamiselta ja möykkäröinniltä. Siihen asti ilmassa oli ollut vähän sellainen fiilis, että poliisit nyt leikkivät vähän mielenosoittajien mukana, kulkevat perässä ja vilkuttavat diskovaloja rumpujen tahdissa.

Koska oloni on sekava, yritän kasata plussat ja miinukset.
+Aktivismi ja mielenosoittaminen
+"Jotain konkreettista tekemistä"
+Itsenäisyyttä puhtaimmillaan, kunhan ajattelet omilla aivoillasi, etkä mene mukaan vain siksi, että kaikki kaverit ovat jo siellä.
+Laitan kuitenkin sen pankin muilutuksen tähän..
+Musiikki alkupuolella
+Ilmaisen ruoan tarjoaminen. Siis ajatuksena ylipäätään.

-Kuvottavan fasistinen ilmapiiri, aivan sama millä puolella olet. Onhan se vähän hölmöä, jos kieltäydyt armeijasta ja sotimisesta, mutta lähdet huutelemaan luokkasota-iskulauseita ja marssimaan rivissä.
-Laumasieluisuus ja joukkotauti, tyhmyyden tiivistyminen
-Nuorille vain tekosyy olla vitun päissään
-Hukattu energia
-Negatiivinen huomio anarkistiselle toiminnalle
-Pelkkää dokaamista
-Hevosten hakkaaminen mailoilla
-Puolet koko mielenosoituksesta vain keskittyi kuvaamaan sitä kamerakännykkä kädessä, sen sijaan että olisi keskittynyt siihen, mitä oikeastaan oli tapahtumassa. Mutta tätäpä tämä maailma taitaa nykyään olla.

Konkreettisia esimerkkejä paremmista mielenosoituksista olisi oikeasti pasifismin aatteiden kannattaminen ja itsenäiseen ajatteluun kannustaminen. Esmes, vaikka se saattaa kuulostaa hölmöltä ja ei yhtään katu-uskottavalta, niin jonkun pulkkamäkipäivän lapsiperheille järjestäminen olisi punkkareilta huomattavasti anarkistisempi teko, kuin paikkojen rikkominen päissään. Meikä voi leipoa pätkiskakut, kun ilmoitatte vaan päivän. Ei tuosta nyt ihan paskan maku jäänyt suuhun, mutta ehkä vähän kuitenkin. Jossain kommentoitiin tuota "pelottavana" käänteenä, mutta minusta se oli ainakin pääasiassa "ihan kivaa", enkä kokenut pelkoa missään vaiheessa. Jättäydyin hännille seuraamaan tapahtumia siinä vaiheessa, kun en enää tahtonut olla niiden kanssa varsinaisesti tekemisissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti