perjantai 27. joulukuuta 2013

Tauko.

Piratismi on jälleen hyödyttänyt yhtä artistia ja tämän levy-yhtiötä noin 40 euron verran. Kuunneltuani pyhäpäivien yli Hugh Laurien levyjä Youtubesta (jonne niitä ei kyllä ainakaan levy-yhtiö ole ladannut), kävin oikein kahdessa eri kaupassa saadakseni molemmat ostettua. Ja maksoin niistä hyvillä mielin täyden hinnan. Helvetin kovaa kamaa, juuri katseltiin Mustat Kyyt, eikä siitä kyllä niiden perusteella uskoisi, että sama mies kykenee tuollaiseen blues-fiilistelyyn, mutta sekin kertoo ennemmin vain siitä, miten hyvä näyttelijä on kyseessä. Musiikkinsakin on sellaista, että ihme, ettei muka jo kesällä yksi kuuntelemani biisi pärähtänyt kaikkien soittolistojeni kärkeen. On ollut vaan vähän erivärinen päivä. Sattunut se yksi aavikkohiekan keltainen päivä muuten niin siniseen viikkoon. Tämäkin viikko on ollut sävyiltään melko sininen, vaikka piirtämäni kuvat ovatkin olleet lähinnä mustavalkoisia. Nytkin piirrän yhtä, pitää skannailla se sitten, kun saan valmiiksi. Nyt piti pitää pieni luova tauko, kun alkoi olla lapaset turtana töpöttämisestä. Sitten jostain syystä ajattelin, että tämä kirjoittaminen muka ehkäisisi orastavaa jännetuppitulehdusta. Ehkä voisin ennemmin lukea. Ihan kohta.

Tuntuu siltä, että pitäisi opiskella pianon soittoa taas paljon enemmän, ottaa ehkä jopa ihan asiaksi harjoitella sitäkin vähän ahkerammin. Ehkä nyt on sille sellainen luonnollinen flow. Pitäisi saada vaan jotakin sellaisia bändikuvioita, mitä kautta se tulisi jotenkin fiksummin eteen, selkeitä juttuja mitä opiskella, muuten vaan pimputtelen samoja blueseja D:stä niin kauan, kuin vaan sähköyhtiö syöttää Wurlitzeriin virtaa. Jos vaikka opettelisi soittamaan bluesia jostain muustakin sävellajista. Ja vaikka vähän sitä, mitä niillä lapasilla oikein kuuluu tehdä sen koskettimiston päällä. Nuottilukutaito epäilemättä auttaisi vähän tässä kohtaa, toisaalta eihän sekään ole muuta kuin harjoittelu- ja muistin virkistys-kysymys.

Mietin Lahteen menoa täksi viikonlopuksi, mutta sitten tuli kumminkin melko paljon kelailtavaa KELAn puolelta, ja hylkäsin ajatukset. Parin viikon päästä olen menossa sinne kuitenkin, sitten sitä pääsee taas huutamaankin ja duunailemaan lisää Cut To Fit juttuja. Siihen asti voisin sitten keskittyä väkertelemään näitä omia hommia. Ja vaikka kohta pakottaa itsensä piirtämään tuon kuvan loppuun. Ei muuta kuin levy alusta ja kynä käteen.

5 kommenttia:

  1. En halua mitenkää päteä tai mitään koska olen pianolla ja kosketttimilla täysi käsi, mutta laajennettuja sointuja kantsii katella. Itelleni kitaran soitossa ollu ainaki hyödyksi ne. Eikä esim seiskat ole mitenkään jazzia vaikka niin voisi luulla. Ihan jossai Bon Iverissaki tulee vähä väliä niitä joko kitarasta tai sitte joku töräyttelee ne ilmoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis seiskat ja sussit ja mitkälie lähtee kyllä kitaralla jo melko luonnostaan, pianon kanssa meinaan olla vaan melko hukassa. Joskus sitä ajatteli, että se on sitä, että vasurilla hakataan sointuja ja oikealla soitetaan melodiaa, mutta sitten kaikki oikeat pianistit näytti, että oikeasti se on melkein toisin päin: vasurin basso pitää paskan läjässä ja oikea käsi sitten komppailee niinku kitarana, tarvittaessa koko paletin voi tietysti heittää toisin päin soolon alta.... Ehkä joskus opin! >:(

      Poista
  2. Okei juu! Paljastit suuren salaisuuden minullekin nyt. Toisaalta miksipä sitä pitäis ollakaan vakiintunut tapa soittaa ortodoksisesti jotakin asiaa! Tuntuu kyllä myös siltä et jos ton koskettimien kanssa pitäytyiski iha tollases Tangerine Dream tyylisessä jumituksessa, mut sit toisaalta osais vaan yhtä juttuu eli soittaa jotai G duuria ja sit vähä lisäilee jotai ääniä ja tekee sitä 5 minuuttia... Ehkä joku päivä jotain tasokasta, jos soittaa ja opetella jaksaisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma musiikki yleensäki on jotain yhden-kahden soinnun jumittelua, mut tavotteena on, että kun oon 70, voin mennä mihin tahansa pianolliseen baariin, soitella pari tuntia bluesia ja sit vaan jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan. Tuntuu vaan, ettei näiden hommien treenailukaan ole sama asia ilman oikeaa pianoa, kun soundaahan se nyt aina ihan erilaiselta, kuin mikään sähköhärpätin.

      Poista
  3. Joo ja pianossa on se joku sellane fiilis. Sellainen kulunut puupinta, sointiväri, matalat muttei bassoset vaan kolkot alataajuudet. Itse oon omiin sävellyksiini käyttänyt pianoa jollain tapaa sen alkuperäistehtävässä, eli lyömäsoittimena. Pianolla kun soittaa dissonansseja ja oikeen hakkaa riitaisia ääniä siitä irti nii se kuulostaa jotenkin maailman raskaimmalta ääneltä minkä voi kuulla. Piano on myös tosi herkkä soitin. Sillä saa tosi hienoja juttuja aikaan ihan kliseisistä balladeista piano+laulu sovituksilla.

    VastaaPoista