sunnuntai 22. joulukuuta 2013

sunnuntait on vähän tällaisia..

Eilen meni ihan kivasti, ihmisiäkin oli paikalla enemmän, kuin oletin olevan, paikasta sai ruokaa ja myytiin kaksi levyä, joten KAIKKI meni paremmin, kuin odotin. Huutaminen on vaan kyllä melko pitkälti aina yhtä siistiä, miksei kaikilla ihmisillä ole punkkibändiä? Jokaisen ihmisen pitäisi päästä osaksi tällaisesta touhusta, se ensinnäkin avartaa maailmankatsomusta ja auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Punkkibändeihin nimittäin mahtuu jos jonkinmoista vipeltäjää, yleisöstä puhumattakaan. Keikan jälkeen koitettiin houkutella jätkiä meille yöksi, mutta ei ne halunneet tulla. Kukaan ei tahdo tulla meidän kotiin. Miksi? Omapa on häpeänsä. Yksi kaveri on sentään rohkeasti  uskaltautunut ja tulee neljäksi päiväksi kai tänään, mikäli pääsee. Saa nähdä, jättääkö sekin tulematta. Ehkä se on vain joku termodynamiikan laki, että meidän kämppä hylkii vieraita.

Alkaa nälkä hiipiä tajuntaan, ja kaikki on loppu, paitsi rahat ja usko parempaan huomiseen. Kohta pitää siis käydä kaupan puolella ja liukastella täyden kauppakassin kanssa tänne takaisin. Tein eilen yhden biisinkin, joka tuntui jotenkin melko hyvältä, sopivan hämyiseltä folkkifiilistelyltä. Sanat siihen pitää vielä duunailla, mutta se nyt ei ole välttämättä isoimpia haasteita maailmassa. Kyllähän tuo pimeys inspiroi vaikka mihin, kun maailma näyttää jatkuvasti samalta kuin Tiessä. Pitää vain nyt koittaa kanavoida hommia jotenkin fiksusti. Koitan samalla opetella käyttämään tuota uutta 16-raitaista Zoomiani, pitemmän Zoom-tauon jälkeen tuo käyttöliittymä tuntuu todella ihmeelliseltä, mutta sain sen sentään jo Cubaseen kiinni ja pystyin leikkimään miksaajaa kun ohjailin tietokonetta raiturilla. Mutta silti en vielä kyennyt saamaan mikrofonisignaalia värkin läpi tietokoneeseen asti, mikä hieman ärsytti. Ehkä opiskelen asiaa vähän lisää...

Tässähän tämä, melko perus sunnuntai, katsellaan miten elämä tässä kohtelee. Sludgea kuluu ja pätkiskakkua palaa. Olo on tämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti