maanantai 30. joulukuuta 2013

Soittojuttuja.

Tämän päivää olen nyt sitten hinkannut kitaraa niin, että sormia ei huvittaisi jatkaa enää yhtään, mutta kun pää ei anna periksi, niin pakkohan niiden on. Enpä ole taas ehkä ainakaan vuoteen oppinut niin paljoa asioita, kuin tänään, mikä on sillä tavalla mielenkiintoista, että tavallaanhan mikään opittu ei yleensäkään ylitä teknisen osaamisen kynnystä, ne vain ovat asioita, jotka eivät ole tulleet mieleen. Mietin, olisiko minun mahdollista oppia jotain hevisoolotilputuksia, jos ne kiinnostaisivat riittävästi. Ehkä ei. Olen kuitenkin aloittanut kitaran soiton suhteellisen myöhään, vasta täytettyäni 18, ja siksi välillä vituttaa, kun ajattelee miten monta vuotta aiemmin sitä olisikaan voinut aloittaa senkin touhun. Huomaan kyllä heti vaikkapa koskettimien kanssa, että vaikka en 7-vuotiaana tainnut niitä hirveästi kuukautta pitempään soittaa, niin niiden hahmottaminen on minulle aivan eri tavalla helpompaa, kuin kitaran. Mutta toisaalta juuri siksi onkin niin paljon hienompaa, että olen parempi soittamaan kitaraa korvan perusteella. Ehkä se on vaan harjaantumiskysymys. Kyllä se siitä ehkä. Kun vain malttaa keskittyä opiskelemaan asioita kunnolla ja vähän niinkuin yksi kerrallaan. Mutta kun ei.. Kaikki on liian siistiä yhteen asiaan keskittymiseen.

Tamperelaistumisen jälkeinen keikkaneitsyyskin pamahti rikki. Käytiin Vastavirralla katsomassa punkkirokkia, The Achtungs pärähti kyllä ihan mielenkiintoisten keikkakokemusten top 20-listalle, jos ei ylemmäs. En oikein käsitä mitä näin, oliko se autenttista, vai todellista. Siinä on vissi ero. Autenttinen on joku hyvä tulkinta jostakin todellisesta, mutta ei kuitenkaan sitä todellista asiaa.. Mutta jos soittaja laittaa kitaransa paskaksi sunnuntaikeikalla, niin kyllä se on päätös jonka kanssa tulee elämään vielä maanantaiaamunakin. Biisit olivat helvetin kovia, ja ajattelin vaan, että jos rumpali luopuisi siitä genren orjallisesti määräämästä kasibiitin paskasta ja soittaisi pikkasen villimpiä komppeja, niin siinä olisi ehkä yksi tämän maan parhaita rokkibändejä. Bussit menivät niin ikävästi, ettei Nyrkkitappeluakaan keretty katsomaan, mentiin Vaakon Nakin Sitäsuntätän kautta bussiin. Mietittiin mistä saisi tähän aikaan vuorokaudesta suklaata, meinasi olla niin kovat fiksit, että ajattelin soittaa johonkin yöpizzeriaan, että saa 20 euroa, jos tuo meikälle jostain suklaalevyn. Toisaalta heikkoutena suunnitelmassa olisi käteisen puute.

Nyt voisin mennä vähän rankaisemaan itseäni ja hinkkailemaan vielä St. James Infirmarya ja Crow Janea. Huomenna sitten duuniin katselemaan, mitä uusi viikko tuo tullessaan. Sen jälkeen käyn ostamassa ukulelen. Se on roikkunut nyt riittävän pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti