torstai 5. joulukuuta 2013

Sivistyksen hinta.

Koska kirjasto ei ilmoittanut nettisivuilla aukioloaikojaan selkeästi, ja koska olen suhteettoman neuroottinen kaveri sille päälle sattuessani, päädyin ostamaan Markus Kajon Kettusen kuudes aisti-kirjan. En tiedä, ketä tästä pitäisi syyttää, mutta aion nauttia tästä silti. Kirjojen hinnat on kyllä täällä päin palloa räjähtäneet aivan käsiin. Kymppi kirjaa kohti olisi jotenkin päin kohtuullinen hinta, jos levyjäkin voidaan polkea suunnilleen noilla hinnoilla, ja niihin tuotantoportaisiin mahtuu sentään ainakin biljardi välistävetäjää, joita ei käsittääkseni kirjallisella puolella ole läheskään niin paljon. Luulin tuon hieman päälle parinkympin kirjan olevan kallis (mitä se kyllä toki oli), mutta sitten menin katsomaan, mitä se ainut lukematta oleva Italo Calvino maksoi. 40 euroa kovakantisesta, ihan kaikin puolin peruspaketista. Tuli vähän oksennusta suuhun ja kävelin takaisin tarjoushyllylle, jossa Kajo tuijotti "niin. Kyllähän minä tiesin, että takaisin sinä vielä tulet"-ilmeellä.

Missä vaiheessa nämä hommat ryöstäytyivät käsistä? Mikä sen kirjan hinnan oikein tekee, vaikkapa suhteessa CD-levyn vääntämiseen? Levyä tehdessä saat kuitenkin maksaa jokaisesta prosessista, siitä että ostat soittimen, siitä että nauhoitat biisin studiossa, siitä että tuottaja tulee sanomaan, että se on ihan paska biisi, siitä että studiossa sitten kokeilet juttuja ja teet sen valmiiksi, siitä että miksaaja miksaa ja masteroija masteroi (joskus tämä on oikeasti sama jätkä tekoviiksissä ja hassuttelulaseissa!!!), siitä että levy-yhtiö markkinoi ja joku piirtää kansikuvan, jonka joku media-assari sitten taittaa (nämäkin voi olla sama jätkä tekoviiksissä ja hassuttelulaseissa, harvemmin kuitenkaan miksaajajätkä!), jos sinulla on manageri, sekin ottaa oman 10% ja lopulta sinulle jää joku promillen promillen varttipromille. Jos et tehnyt itse biisejäsi, vaan maksoit jollekin siitä hommasta, niin luultavasti se mulkku ilmoittaa ne Teostoonkin ja nyhtää niistä "sun" biiseistä rahatkin vielä seuraavat 70 vuotta kuolemansa jälkeen.

Kirjaa tehdessä et periaatteessa tarvitse muuta, kuin paperia, kynän, pyyhekumin. Okei, annetaan tasuria edes 700 euron läppärin verran. Mukana tulee office, jolla voit duunata oikeastaan kaikki keskeiset työvaiheet, eli siis kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa uudestaan ja kirjoittaa kaiken vielä uudestaan. Se jätkä, joka haukkuu kirjasi paskaksi ei ainakaan tavallisesti pyydä vielä siitä rahaa. Se taitaa yleensä olla kustannustoimittaja. Kansien kohdalla pätee samat vaiheet, jonkun pitää tehdä se, mutta yleensä valokuva kirjailijan lärvistä riittää. Se minua onkin naurattanut, että kun minulla on oikeastaan sellainen naama, jolla ei tässä maailmassa voi myydä mitään muuta kuin kirjoja, enkä ole saanut vielä yhtään sellaista aikaiseksi. Jos laittaisin naamani levyn kanteen, kaikki minua myöten ajattelisivat, että vittu mikä itsekeskeinen runkku. Jos tämä naama on kirjan kannessa, kukaan ei usko, että tämän näköinen jätkä osaa tavuttaakaan. Mutta koska eivät kehtaa jäädä kiinni tämän näköisen jätkän kirjoittama kirja käsissään julkisella paikalla, he ostavat sen ja hipsivät himaansa naureskelemaan/halveksimaan, mitä nyt sitten päättävätkin olla mieltä.

En siis oikein ymmärrä, millä tuota kirjojen järjetöntä hintaa oikein koitetaan perustella, mutta ei siihen kyllä ihan heti tolkkua tule.. Briteissä tuntui niin helpolta ja halvalta, kun kaikki maksoi aina kympin. Oli se sitten Kafkaa tai paskaa, hinta oli aina sama. Punta nyt tosin on vähän isompi, mutta halvempaa se silti on..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti