Ötököitä Murskatessa osa 3

Katson jalkojeni juureen, ja näen kuinka pieni hyönteinen sihisee ja kiemurtelee kenkäni vieressä. Kumarrun katsomaan sitä lähemmin, huomaan sen olevan torakka. Mutta kas! Torakalla on yllään pieni liituraitapuku, sillä on viikset ja se tuntuu olevan myöhässä jostakin. Se tuhisee ja kiroaa äkäisesti, kenkäni on tukkinut sen tien. Se kiroaa ja haukkuu minua ääliöksi, puhisee viiksiinsä ja päivittelee. ”On tämäkin!” ja ”Mitäs tämä nyt taas oikein on!?” Se on selkeästi omassa maailmassaan tärkeämpi, kuin minä, vaikka ei ole tullut huomioineeksi sitä, miten paljon isompi minä olen. Voisin murskata sen yhdellä askeleella. Ja murskaankin. Ötökkä puhisee ja kiroilee. Nostan kenkäni sen tieltä. Se pyöräyttää silmäni ja huutaa: ”Viimeinkin!” Se lähtee jatkamaan matkaa, mutta kenkäni painaa sen katuun epämääräiseksi mössöksi. Se hajoaa rusahtaen, ja saan pienen orgasmin kuullessani tuon äänen. Nostan katseeni ja näen edessäni Dalai Laman hymyilemässä. Hän pudistelee päätään ja sanoo myötätunnon olevan oikea tie! Annan anteeksi itselleni ja jatkan matkaa hänen pyhyytensä läpi.