tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluja

Eilinen päivä sujui vähän jouluun valmistautuessa ja lojuessa. Duunin jälkeen matkustettiin Roopen kanssa bussilla Hervantaan, odoteltiin että Terhi tuli kotiin ja lähdettiin keskukselle ostamaan seitan-pötkön tarpeita. Niille, jotka eivät seitaninpalvontaan ole vihkiytynyt, voidaan sanoa, että se on vähän niinkuin viljaporsasta ilman sitä porsasta. Ensimmäiseksi rituaalikseni pärjäsin mielestäni melko hyvin, koostumus ja maku oli parempi, kuin monissa syömissäni seitaneissa. Aluksi ongelmaksi meinasi muodostua se, ettei meillä ollut foliota, mihin kääriä sitä, mutta onneksi olemme tuon rakkaani kanssa kovia syömään suklaata, se pelasti meidät tästäkin pinteestä, kun vain kaivettiin suklaafolioita ja käärittiin koko mötkö niihin. Lisäksi tehtiin kermaperunoita, syödessä meinasi pää räjähtää, kun oli niin hyvää. Katseltiin sitten vain It's Always Sunny In Philadelphiaa ja otettiin ihan rauhassa. Tänään suunnitelmat ovat suunnilleen samat, mitä nyt käydään maistelemassa squatin jouluhernekeittoa joskus illasta.

Bongasin netistä vielä sellaisen joululahjan itselleni, että pakko koittaa operoida joku autokuljetus, jotta saan sen haettua. Lisää halpoja vanhoja kosketinsoittimia, jotka kuulostavat aina ihan helvetin siistille. Eikä ole tosissaan kallis. Nyt sitten vaan jänskään tätä kyytipolitiikkaa asian suhteen. Ei tässä oikeastaan ihan hirveästi ihmeellisempiä tuntemuksia ole, melko jouluton joulu, kun ei pihallakaan ole lunta, ja olen kerennyt kuitenkin lauleskella joululaulut ja leipoa joulutortutkin jo tuolla marraskuun puolella, että nyt sitten vaan katsellaan, mitä tämä elämä on seuraavaksi heittämässä eteen.

Duunista voi sanoa sen verta, että se kyllä tuntuu todella vahvasti meikän hommalta, koko ajan enemmän ja enemmän. Tiedän, että tuollainen duuni vaatii hyvinkin kultivoitunutta luonnetta ja tilannetajua. Ihmisille on jotenkin niin helvetin vaikea olla työpaikalla luonnollisesti, kun ajatellaan, että koko ajan pitää tuottaa ja tehdä duunia. Tällaisessa työssä se oleminen on helvetin paljon tärkeämpää. Se, että olet oikeasti läsnä, kuuntelet, reagoit siihen mitä kuulet, etkä häsellä joidenkin täysin yhdentekevien hommien kanssa vain siksi, että sinulla on nyt työaika ja sinun täytyy TEHDÄ jotain. Tiedän, että vain murto-osa minunkaan entiseltä luokaltani osaisi oikeasti olla tällaisessa duunissa hyvin. Mieleen tulee ehkä kolme ihmistä. Tärkeää on henkinen tekeminen, ei fyysinen häslääminen. Joskus, paikoissa joihin en sopinut, koin jonkunlaista identiteettikriisiäkin sen suhteen, koska en vain ollut millään tavalla sopiva niihin paikkoihin. Sitten, tuon koulunkin kautta, alkoi kuitenkin tulla vihreää valoa sellaisilta suunnilta, joilla oli auktoriteettiä nimenomaan oman kokemuksensa kautta, ja aloin ymmärtää, etten minä näissä jutuissa paska ole. Monesti olen miettinyt, että fyysiseltä kantiltahan meikä on melko heikoissa kantimissa. Monessakin paikassa olen kuitenkin tekemisissä sellaisten meikäläistä 30 senttiä pitempien ja ainakin 20 kiloa painavampien tyyppien kanssa, ja kyllä siinä välistä miettii, että jos nuo nyt päättäisi, että laittavat meikän nippuun, niin ei siinä olisi paljoa tehtävissä. Mutta kun koko persoonallaan tekee työtä niin, etteivät he tahdo laittaa sinua nippuun, niin siinä ollaan vaikeammallakin hetkellä aina voiton puolella. Kun olet se turvallinen ja vakaa perusta, joka ei hermostu tai provosoidu, ottaa "asiakkaan" (Vittu että vihaan tuota sanaa tällaisissa töissä) vakavasti ja tajuaa kaikkien inhimmillisyyden, kenellekään harvemmin tulee mieleen laittaa sinua nippuun. Jos taas olet koko ajan kärjistämässä tilanteita, saat myös vääntää sitten koko ajan. Sitä niittää, mitä kylvää.

Raxi muuten teki meikäläiselle vastineeksi Hyvinvoinnin spiraalissa sarjakuvan:

Hyvät joulut kaikille.

1 kommentti:

  1. Tuli Nekalassa syötyä myös ensi kertaa Seitankinkkua ja hyvää oli. Hiukan kuivaa, mutta kastikkeen kanssa aivan jouluisan makuinenkin, Eipä ne ei-eläinperäisten tuotteiden pois jättäminen nyt niin dramaattinen juttu ollut. Piparitki maistu ehkä jopa paremmilta.

    Itseinhon noustessa liian suureksi tartuin myös viimein tuohon Cut to Fitin levyn maksuun oikein joulumielellä
    . Siinä on joulua teille!

    VastaaPoista